Kun katsoo elokuvien katsojatilastoja, Suomi-filmillä menee tosiaan hyvin. Joulutarinasta tuli kassamagneetti - eikä varmasti vähiten sen takia, että siinä pääsi katsomaan talvisia maisemia, kun niitä ei juuri missään muualla ollut - Rölli oheiskrääsineen tekee hyvää tulosta, Sooloillen tuli vasta levitykseen, Tali-Ihantala vetää sotahistorioitsijoita eikä Raja 1918 ole sekään kai ollut yleisöfloppi.
Mutta hitto, kun ovat muuten tylsiä nämä kaikki! Sooloillen-leffan idea tuntui jo synopsis-asteella kuin joltain perjantai-illan saippuapläjäykseltä, sotakamaa on filmattu jo niin paljon, ettei mitään kiviä ole jätetty kääntämättä enkä Röllin osalta kuulu kohderyhmään.
Nyt kun Aki Kaurismäki ja Matti Ijäs ovat tauolla, mistä löytäisi kotimaisen, jolla olisi jotain annettavaa? Tässä kuussa tulee teattereihin Tummien perhosten koti, jolta voisi odottaa jotain. Romaani on kuulemma hieno.
Lisäksi odotan Arto Halosen Turkmenistanin salaperäisestä vallankäytöstä kertovaa Pyhän kirjan varjoa. Teatteritilanne on Helsingissäkin nykyään niin kehno, että Halonen pyörinee korkeintaan pari viikkoa jossain pikkusalissa odottamassa muutamia kinoharrastajia ja sitten poistuu dvd-markkinoille ja festivaaleille.
Kyllä meillä käsikirjoittajia olisi, mutta mikä siinä on, että silti koko ajan laahustetaan tällä riskittömällä mainstream-suolla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti