Niin se vaan isokin pää kääntyy, jos niikseen sattuu. Vielä marraskuussa olin päättänyt, että en varmasti liity Facebookiin ja siellä kuitenkin oon. Mikä sitten oli hyvä syy, että sinne menin?
OIkeastaan kaikki lähti siitä, että halusin vain käydä kurkistamassa eräiden ystävieni profiileja ja samalla vilkaista, millaisia ne paljon puhutut ystäväverkostot ovat.
No, eihän niitä päässyt katsomaan, ellei ollut itse rekisteröitynyt. Tein sen. Pikku hiljaa mulle alkoi tippua kavereilta ystäväpyyntöjä ja päätin sitten ottaa ne vastaan. Ja lopulta innostuin sitten aktiivisesti kalastelemaan vanhoja opiskelu-, työ- ja harrastuskavereita. Nyt "Fb-galleriassani" on jo melkein 70 nimeä, mikä on kieltämättä paljon enemmän kuin osasin aavistaa!
En vieläkään oo oikein varma, mihin Facebookia pitäis käyttää, siis pitkällä tähtäimellä. Oon vaihtanut kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa, joihin en oo ollu vuosiin yhteydessä, mikä on haukaa. Facebookissa ihmisten kommentit ja viestit ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei niiden perusteella oikein saa mitään fiilistä ihmisten elämäntilanteesta.
Viestintä on siis melko pinnallista ja tapahtuu lähinnä epämääräisten halaus-, vampyyri- ja ihmissusikuvien perustella. Mitenkähän niillä pitäis viestiä? En oo kertaakaan ees yrittänyt.
Kun Facebookin lu onne on väkisin aika "tilapäinen" ja nopea - ihmiset käyvät siellä kääntymässä illalla kotona ja työpäivän aikana - ja vastaavat pikapikaa ystäväpyyntöihin ja viesteihin, niin viestinnän taso pysyy väkisin aika heppoisena.
No, katsotaan nyt mitä tuo ihmiskunnan minäkuvaa mullistava verkosto oikein tuo vielä tullessaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti