tiistai 18. joulukuuta 2007

Iso pää kääntyi Facebookiin

Niin se vaan isokin pää kääntyy, jos niikseen sattuu. Vielä marraskuussa olin päättänyt, että en varmasti liity Facebookiin ja siellä kuitenkin oon. Mikä sitten oli hyvä syy, että sinne menin?
OIkeastaan kaikki lähti siitä, että halusin vain käydä kurkistamassa eräiden ystävieni profiileja ja samalla vilkaista, millaisia ne paljon puhutut ystäväverkostot ovat.

No, eihän niitä päässyt katsomaan, ellei ollut itse rekisteröitynyt. Tein sen. Pikku hiljaa mulle alkoi tippua kavereilta ystäväpyyntöjä ja päätin sitten ottaa ne vastaan. Ja lopulta innostuin sitten aktiivisesti kalastelemaan vanhoja opiskelu-, työ- ja harrastuskavereita. Nyt "Fb-galleriassani" on jo melkein 70 nimeä, mikä on kieltämättä paljon enemmän kuin osasin aavistaa!

En vieläkään oo oikein varma, mihin Facebookia pitäis käyttää, siis pitkällä tähtäimellä. Oon vaihtanut kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa, joihin en oo ollu vuosiin yhteydessä, mikä on haukaa. Facebookissa ihmisten kommentit ja viestit ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei niiden perusteella oikein saa mitään fiilistä ihmisten elämäntilanteesta.

Viestintä on siis melko pinnallista ja tapahtuu lähinnä epämääräisten halaus-, vampyyri- ja ihmissusikuvien perustella. Mitenkähän niillä pitäis viestiä? En oo kertaakaan ees yrittänyt.

Kun Facebookin lu onne on väkisin aika "tilapäinen" ja nopea - ihmiset käyvät siellä kääntymässä illalla kotona ja työpäivän aikana - ja vastaavat pikapikaa ystäväpyyntöihin ja viesteihin, niin viestinnän taso pysyy väkisin aika heppoisena.

No, katsotaan nyt mitä tuo ihmiskunnan minäkuvaa mullistava verkosto oikein tuo vielä tullessaan!

Jotain positiivistakin

En voi väittää olevani optimisti, mutta onhan tässä kaikessa paljon hyvääkin. Joululoma on kohta alkamassa ja saan olla vapaalla 1,5 viikkoa. Tästä suuren osan vietän OUlussa, mutta uudeksi vuodeksi palaan kyllä etelään kissankelloja laskemaan.

On tässä vuodessa ollut monia hyviäkin puolia. Sain syksyllä vakkarityöpaikan, mikä vielä hetkeä aiemmin vaikutti tosi epätodennäköiseltä. Oon tehnyt monia työvoittoja, onnistuneita juttuja, joista on tullut kehuja. Oon käynyt mielenkiintoisilla Teakin avoimen kursseilla.

Kesällä tein mahtavan reissun talkoolaiseksi Sodankylän elokuvajuhlille. Se kannatti ehottomasti ja aion mennä vastakin! Heti sen jälkeen olin Sloveniassa, joka kannatti, vaikka en ehtinytkään olla perillä kuin vajaan viikon. Ja lokakuussa pääsin ilmaiseksi juttukeikalle Kyprokselle! Ei paha!

Oon ollu päällisin puolin terve, ystäviä on useita eikä kukaan läheinen ole kuollut. Rahat on olleet välillä kortilla, mutta hengissä on pysytty eikä oo tullut luottotietomerkintöjä. Oon nähnyt monia hyviä näytelmiä ja elokuvia.

Pitäis varmasti opetella olemaan nöyrä ja tyytyväinen.

Joululaulut vanhentuneina uusiksi

Blaah... Onpa taas petetty olo! Toinen peräkkäinen lumeton joulu ja vielä pohjoista myöten! Etelärannikolla on kyllä tottunut väistelemään vesilätäköitä, mutta että Oulussakin on reilusti plussaa ja lunta vain täplinä! Se on muuten epäreilua!

Vanhat, taantuneet joululaulut pitäis sanoittaa uusiksi. Ajatellaanpa vaikka Kulkuset-biisiä. "Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee." Mitkä valkohiutaleet? Onko jossain räjähtänyt saippuatehdas? Ehdotus: "Talven vesipisarat ne naamaan tipahtelee."

Tai vielä pahempaa: "Kun maas' on hanki ja järvet jäässä." Maassa hanki? Järvet jäässä? Hehheh! Tuo oli tosi hauska! Jäille ei varmasti uskalla mennä muualla kuin Pohjois-Lapissa.

Sen sijaan riimit "Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan" ja "No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle" ovat verrattoman ajankohtaisia. Viime yönä mitattiin Pohjois-Lapissa +7,4 astetta. Toivottavasti muistivat ottaa pilkkihaalarit mukaan!