Aloin yksi päivä miettiä, että koskaan ei ole oikein aikaa herää tässä ja nyt. Ajatellaanpa vaikka tätä vuodenvaihdetta. Opiskelijat joutuvat miettimään jo kesää ja lähettelemään kesätyöhakemuksia. Ne, jotka haluavat rantakuntoon heinäkuuksi, joutuvat mittailemaan kuukausikaupalla kaloreita ja hyppimään body pumpissa.
Ja jos meinaa reissuun kesällä, on alettava säästää, ellei vielä ole mitään sukanvarressa. Ja entäs pääsiäinen, sehän on jo kohta! Mitä silloin tehdään? Ai niin ,ja hiihtolomasuunnitelmat on pantava pakettiin!
Nämä tietysti sen lisäksi, että töissä on kaikki aikataulutettava, kaavoitettava projektin kulku puoleksi vuodeksi eteenpäin ja laskettava tarkkaan kaikki vessassakäynnitkin, niin ettei Serlan repäisyyn kulu liikaa arvokkaita työnantajan maksamia sekunteja.
Elämäntaito-oppaat ja naistenlehdet - nuo kaikkitietävät julkaisut - muistuttavat, että elä, ihminen, hetkessä. Mutta mites elät, kun pitää koko ajan varautua tulevaisuuteen? Laskea, suunnitella, kaavoittaa, varata paikkaa allakasta...
Ystäviäkään kanssa ei voi tavata spontaanisti, vaan kaljalla käynnistä on sovittava viikkoja etukäteen. Ja missä välissä sitä paitsi levähtäisit, kun viikonloput on tietysti jo täynnä menoja.
Viikonloppuna ei ehdi levähtää, kun on pakko mennä, kun on väsynyt siitä, että arkena ei ehdi levähtää, kun on pakko mennä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti