Oulusta ollaan ylypiästi

Jännä juttu: vaikka en ole asunut Oulussa 11 vuoteen, tunnen vieläkin olevani mielummin oululainen kuin helsinkiläinen. Mä asun Helsingissä, ja olen virallisesti helsinkiläinen, mutta henkisesti oululainen.

Kai sen näin pitää mennä. Ihmisen pitää tuntea olevansa jostain kotoisin. Muuten meno on aika juuretonta.

Oululaisuutta on vaikea toteuttaa täällä Suomi-neidon alahelmassa - paitsi Kärppien vierasmatseissa. Olen käynyt katsomassa niitä aika monta tässä vuoden sisällä. Onneksi ei tarvi hävetä Kärppä-faniuttaan, koska Helsingissä on paljon entisiä oululaisia ja aktiivinen porukka Etäkärpät. Pitäisköhän liittyä?

Mikähän siinä on, ettei tunnu helsinkiläiseltä? Enpä tiiä, miltähän helsinkiläisyyden kuuluis tuntua? KUn avaan Hertsikan kämpän oveni, tunnen tulevani kotiin, mutta tämä kaupunki ympärillä on tuttu muttei henkinen Koti.

Eli Oulusta ollaan ylypiästi!