Tyyli ei ole sama kuin muoti

Tyyli on korvannut sanan muoti lehtien muoti... ei kun siis tyylisivuilla. Jos kerrotaan syksyn muoti... ei kun siis tyyleistä, niin käytetään sanaa tyyli, vaikka voisi puhua muodista. Siis mitä??

Toimittajat ovat menneet lankaan ja alkaneet käyttää sanoja tyyli ja muoti sekaisin, vaikka kyse on eri asioista. Muoti on mielestäni edelleen tietyn ajanjakson ajan trendikästä ja pinnalla olevaa kaupallista ohjeistoa siitä, minkä värisiä, mallisia ja mistä kankaasta ja kuosista valmistettuja vaatteita, meikkejä ja asusteita pitäisi käyttää.

Tyyli taas on eri asia. On hyvää ja huonoa tyyliä, eri ihmisille erilaisia, riippuen iästä, harrastuksista, arvoista, ideologiasta jne. Toisin sanoen ihminen voi olla yhtä aikaa muodikas mutta tyylitön. Jos itse vetäisin päälleni äärimmäisen muodikkaat hiphopkuteet, näyttäisin ihan naurettavalta - ja olisin omassa tyylissäni tyylitön.

Toisaalta voi olla tyylikäs käyttämättä ainuttakaan muotivaatetta. Ajatellaanpa vaikka iäkästä, klassiseen pukumuotiin luottavaa herrasmiestä suorine housuineen, paitoineen ja solmioineen. Hän on hyvin tyylikäs, mutta yhtäkään hänen käyttämäänsä vaatekappaletta ei todennäköisesti löydy Guccin, Armanin, saati Jack & Jonesin kuvastoista.

Toimittajat voivat siis mainiosti antaa erilaisia tyylivinkkejä, mutta niiden ei pitäisi tarkoittaa samaa kuin malleja, jotka pukeutuvat kalliisiin suurten vaatevalmistajien luomuksiin. Punkkarilla, perheenäidillä ja runotytöllä on todennäköisesti hyvin erilainen tyyli ilman, että kukaan heistä shoppailee pintamuotia.

Halpaan ei pidä sortua

Tietäähän sen jo vanha kansakin: köyhällä ei ole varaa halpaan. Tiedän kyllä sen, mutta taas menin lankaan. Tällä kertaa ostaessani pientä hyllykköä.

TArvitsin hyllykön keittokomeroon, koska se on niin pieni eikä säilytystilaa juuri ole. Löysin Anttilan nettikaupasta kivan näköisen, värikkään hyllyn, joka oli halpa (puoleen hintaan, noin 15 euroa). Ajattelin, että eiväthän hyllyköt paljoa maksa, ehkä se kestäisi.

No, postilähetys tuli ja aloin koota hyllyä. Ruuveja oli tarpeeksi, se on halpistuotteissa yleinen puute, ja kaikki osatkin olivat paketissa. Mutta olisi tässä vaiheessa jo pitänyt kiinnittää huomiota, miten haperoa laatua kaikki levyt ja osat ovat. Kun aloin ruuvata hyllyä kokoon, asensin pari seinämää väärin päin ja jouduin ruuvaamaan ne auki. Tämän ansiosta seinälevyyn poratut valmiit ruuvinreiät pehmenivät ja kaiketi laajenivat niin paljon, että en enää tämän jälkeen saanut ruuveja pysymään lujasti paikallaan.

Kun hyllykkö oli pystyssä, huomasin, että se huojuu. Aukaisin taas pari ruuvia. Se oli virhe. Sohaisin vahingossa ruuvimeisselillä vanerista takalevyä kevyesti ja siihen tuli heti reikä. Samalla huomasin sivuseinämään tulleen lommon. Ilmeisesti kahden pennin laatuinen puu ei kestänyt sitä, että sitä kolhittiin edes hiukan.

Mitä sitten? heitin koko "hyllykön" varaston perälle. Ehkä jonain päivänä yritän uudestaan, kun kaipaan kakkoslaatuista bulkkia. Milloinkahan sitä oppisi, ettei halpaa kannata ostaa, kun hyvääkin on tarjolla? Joskus? Vai ei koskaan?

Kauniisti muotoiltua hyväksikäyttöä

Autovarkaus muuttuu auton luvattomaksi käyttöönotoksi. Kohta raiskauskin on sukupuolielimen luvaton käyttöönotto.

Näin muotoiltiin aikoinaan osuvasti Raid-sarjassa. Ja tottahan siinä on iso osa. Kun sanotaan jokin asia tarpeeksi kauniisti, hämärtyy todellisuus, ja lukija unohtaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Sama pätee kodinkoneiden hintoihin. voisi ajatella, että on se mahtavaa, kun dvd-soittimet, telkkarit ja muut vempeleet ovat niin edullisia, ei muuta kuin ostelemaan.

Mutta kääntöpuolella on törkeä työolosuhteiden ja palkkojen polkeminen, ylipitkät työpäivät, epäinhimilliset työolot ja piittaamattomuus esimerkiksi eläkemaksuista ja terveydenhuollosta.

STT uutisoi 29.7., että kodinkoneiden hinnat ovat ennätyksellisen pitkään laskeneet. Lukekaapa tämä:

Kodintekniikkafoorumin puheenjohtaja Timo Laatikainen uskoo, ettei kodinelektroniikan hintojen alamäki jatku enää pitkään. Ratkaisevaa on, kauanko teollisuus hyötyy halvasta työvoimasta Kiinassa tai itäisessä Euroopassa.

Ei tarvi olla kummoinenkaan lingvisti lukeakseen sen oikean merkityksen: kuinka kauan länsimaiset ostajat osaavat härskisti hyväksikäyttää aasialaista työvoimaa maksamalla heille palkkoja alta arvostelun.

Tiivis loman alku kannatti

Kävin sitten heti lomien aluksi Sodankylässä ja Berliinissä! KYllä muuten kannatti! Sodankylässä olin toista vuotta peräkkäin talkoolaisena ja Berliinissä vietin ystäväni kanssa kivan viikon kyldyyririentojen parissa.

Vaikka voisi kuvitella, ettei suurella mutta harvaan asutulla kunnalla Lapissa ja eurooppalaisella metropolilla olisi mitään yhteistä, nin on sentään: Kaurismäen veljekset ovat saaneet 23 vuoden aikana houkuteltua Sodankylään maailman johtavia ohjaajia mm. Berliinistä ja he itse ovat käyneet siellä ohjaamassa. Ekana tulee mieleen Mikan Helsinki-Napoli All Night Long joka sijoittuu kokonaan muurin ajan Berliiniin.

No, se spekuloinnista. Oli tosiaan järkevää alottaa loma vauhdilla: kun lähtee saman tien pois Helsingistä, tutuilta kulmilta, kun loma alkaa, pääsee heti lomafiilikseen. Tavallaan oli aika järjetöntä, että kun palasin Sodankylästä 17.6., lähdin Berliiniin jo 19.6. aamulla. Vaihto tosiaan oli aika tiukka, mutta ei se lopulta haitannut.

Kun tuo tiivis matkailu katkesi viikko sitten, niin meni pari päivää levähdellessä ja ihmetellessä: eikö mun tosiaankaan tarvi mennä mihinkään??

Olen sikäli peruslevoton, että en toki osaa ihan aloillani olla. Tälläkin viikolla olen käynyt parissa museossa, Korkeasaaressa, Siiri Nordinin keikalla, alennusmyynneissä, salilla ja niin edelleen.
Taitaa olla sukuvika, ettei oikein osaa olla aloillaan!

Suomalaiset kesäkliseet pysyvät

VAikka maailma muuttuu kovaa vauhtia, niin muutkin asiat pysyvät kuin Turun sinappi. Nimittäin suomalainen kesämuoti ja kesäkliseet. Ne ovat ikään kuin turvaverkko, joka auttaa pysymään ruodussa, kun maailma muuten heittelee.

Ajatellaanpa kesäpukeutumista: suomalaismiehen ajattoman tyylittömään kesäasuun kuuluvat erilaiset kulahtaneet, ylisuuret bändi-, lomakohde- tai olutmerkki-t-paidat. Ne eivät petä koskaan. Jalkaan mustat tai harmaat, ehkä hiekanväriset shortsit, ja mustat sandaalit, ehdottomasti mustat. Jos mies on oikein "rento kaupunkilainen", hän voi jopa pitää ruutupaitaa, jossa on väriä. Mielummin vaatteiden kuitenkin pitää kesälläkin olla mustia tai harmaita, ettei luulla joksikin elvistelijäksi.

Naisten perusmuotia ovat melko värittömät tai hillitysti kuvioidut hihattomat paidat, hillityt kesähameet tai -mekot ja sandaalit tai pistokkaat. Nimenomaan siis hillityt. Eihän kunnon nainen toki väreillä iloittele. Tai jos väriä on pantu päälle, on sitten menty heti överiksi: on koko sateenkaaren väripaletti käytössä ilman, että niillä olisi mitään harmoniaa.

Vyölaukku on ainakin Helsingissä jo jonkin verran unohtunut, mutta kyllä sitäkin näkee, samoin salihousuja, lenkkareita, viileämpinä päivinä Dressman-tyylistä pusakkaa tai ohutta neuletta. Mielellään mustaa tai harmaata.

Muista kesäilmiöistä pistävät silmään todelliset uutisskuupit, joita etenkin iltapäivälehdet kaivavat esiin: Jäätelöiden kalorit vertailussa! Paranna seksielämääsi! Äänestä parhaat rinnat! Miten suojautua helteeltä? Miten suojautua, jos ei ole hellettä? Kesän pahimmat sakkorysät, halvimmat bensat, kalleimmat mansikat, tukkoisimmat tiet, viihtyisimmät karavaanarialueet...

Kyllä huomaa, että maan parhaat voimat ovat iltapäivälehtien leivissä! Toimittajana tiedän, että heinäkuu on pahin kuukausi: mitään ei tapahdu, mitä nyt välillä joku puukottaa sukulaisensa, mökki palaa, ihmisiä hukkuu ja joku poliitikko tölväisee jotain keskinkertaista puolueensa kesäpäivillä Hämeenkyrössä tai Pälkäneellä.

Mutta ehkä tämä tosiaan on sitä turvallisuudenhakuisuutta? Kun työvuoden aikana tapahtuu enemmänkin kuin toivoisi, kesällä voi kietoutua mitäänsanomattomien rutiinien kaapuun ja todeta siiderivertailua tai tangomarkkinafinalistien esittelyjä lukiessaan, että maailma on pysynyt paikallaan, ilmastonmuutoksesta ja bensan hinnan noususta huolimatta.