Kelpo viihdettä mumisten

En mä ihan niin vakavamielinen ole kuin joskus saattaa ulkonäön perusteella luulla. Tykkään katsoa telkkarista kunnon komediasarjoja ja ihan puhdasta lässynlässyä, eli laskelmoitua viihdettä.

Kun menin katsomaan Perttu Lepän Kahdeksan päivää ensi-iltaan, tiesin, että en ihan kuulu kohderyhmään. Tällaisia leffoja tehdään pääasiassa alle 20-vuotiaille tytöille, ehkä myös pariskunnille, jos kundi suostuu lähtemään pitkän suostuttelun jälkeen mukaan. Treffeilläkin näitä katsotaan.

Totta kai leffa piti katsoa siksikin, että tykkäsin Lepän Helmien ja sikojen omituisesta huumorista ja Laura Birn on niin suloinen, että kelpo syy on sekin.

Kahdeksan päivää menee periaatteessa kelpo viihdepläjäyksenä. Teatteriryhmä harjoittelee Romeoa ja Juliaa, Julian esittäjä loukkaantuu - tai oikeastaan loukkaa itsensä - ja ujo kuiskaaja saa Julian roolin. Pääpari rakastuu, ja hylätty naisnäyttelijä alkaa vehkeillä heidän takanaan. Lopussa tuore rakkaus kuitenkin voittaa karikot, ja ensi-ilta onnistuu loistavasti. Tyypillistä saippuasarjakamaa.

Mutta onneksi Lepän omalaatuinen huumorintaju piti pakettia kasassa, samoin verevä dialogi.

Ongelmana oli pituus: varttitunti olisi lähtenyt keveästi pois, kun muutamia pikkunäppäriä kohtauksia olisi hennottu jättää pois. Kill your darlings!

Toinen ongelma oli puheilmaisu. Milloin alkoi se tendenssi, että ammatti-ihmisetkin artikuloivat kameran edessä niin "naturellisti", ettei siitä muminasta saa mitään selvää? Tämä ongelma oli Mikko Leppilammella sekä amatööreillä eli Unto Helolla ja Timo Lavikaisella. Ei muuta kuin kunnon puhetreeniä ensin ja sitten vasta kamerat käyntiin! Tämä muminatauti on vaivannut jo vuosia Peter Franzenia ja jostain syystä ohjaajat eivät ole puuttuneet siihen.

Pääpari oli sikäli oikea valinta, että nämä naamat näyttävät hyvältä ja myyvät. Hyvin he myös näyttelivät yhteen, ei valittamista. Ehkä tällaisissa leffoissa ei kannatakaan miettiä, onko juoni järkevä tai mahdollinen. Todennäköisesti ei. Mutta viihdehän on viihdettä. Elämässä pittää olla hauskoja juttuja!