torstai 18. syyskuuta 2008

Hölmöjä helppo höynäyttää "BB-kriiseillä"

Miten viedään hölmöä kuin pässiä narussa? Luodaan vertaansa vailla oleva mediailmiö, luodaan persoonia, joiden tekemisiä seurataan yhtä tarkasti kuin pääministerin lausuntoja, raportoidaan dramaattisesti pienistäkin käänteistä ja tapahtumista ja kun jotain odottamatonta sattuu, järjestetään siitä kunnon uutispommi.

Mistä siis puhutaan? Finanssikriisistä? Jääkiekosta? Formuloista? Ehei, vaan tietenkin Big Brotherista.

Ylikansallisen tv-formaatin tuottajat osaavat höynäyttää hölmöjä. Kun kilpailija Marianna yhtäkkiä karkotettiin talosta, nettilehdet huusivat: BB-Marianna katosi! Pian kerrottiin, että Marianna on poistettu talosta "henkilökohtaisista syistä". Lisää ei kerrottu, vaikka toimittajat ja keskustelupalstojen fanit lypsivät.

Tuottajat ilmoittivat, että syyt paljastetaan vasta ensi sunnuntain tuloslähetyksen yhteydessä. Nyt arvovaltaisissakin medioissa on spekuloitu, mistä Mariannan lähteminen johtuu: perheessä sattuneesta tragediasta, neidin varomattomista lausunnoista vai kenties siitä, että hänen ihosyöpänsä on uusinut.

Tässä on kyllä tosiaankin tehty tikusta asiaa. Höynäytetty olen itsekin: minäkin haluaisin tietää, mitä Mariannalle tapahtui. Mutta ei se nyt herttileijaa viikon pääuutinen ole, kuten esimerkiksi iltapäivälehtien otsikoinnista olisi välillä voinut päätellä.

Ja mitä enemmän ihmiset himoavat BB-tietoa, sitä useammin he käyvät BB:n nettisivulla ja katsovat tv-lähetyksiä - ja sehän mainostajia ilahduttaa. Siis mitä enemmän kriisejä, sitä enemmän myyntiä!

Shokkielvytystä, sydänhalvausta ja kaaosta pörsseissä

Maailmalla on uutisista päätellen menossa melkoinen finanssikriisi tai myllerrys, mitä sanaa nyt halutaan käyttää. Se, miten kriisi näkyy Suomessa, on vielä epäselvää, mutta ainakin yksi on varmaa: kriisistä shokkiin menneet toimittajat eivät säästele ylisanoja.

Tässä poimintoja torstain uutisista Hesarin pääsivulta: "Rahoitusmarkkinoiden kaaos lähenee paniikkia." "Keskuspankeilta sokkielvytystä halvaantuneille markkinoille" ja edelleen "Maailman keskuspankit antavat yhteisvoimin sydänelvytystä lamaantuneille pankkien välisille rahamarkkinoille..."

Ja lisää: "...maailman keskuspankit nyt torjuvat sydänhalvausta kellon ympäri."

Hetkinen, raportoidaanko tässä nyt HUS:n teho-osastolta tai Pälkäneen vanhainkodin kroonikkohuoneesta? Halvaantuneita, sydänelvytystä - ikään kuin talous olisi joku elävä olento, joka pitäisi pumpata yhteisvoimin takaisin elämään.

Adjektiivit ovat kuin peräisin WTC-uutisoinnista 7 vuoden takaa: shokki, kaaos, paniikki, hätätila... Siis finanssikriisi on paitsi syöpätauti, myös sotatila. Pitäisikö siis käyttää apuna kirurginveistä vai pyssyä?

Saa nähdä, mitä pörsseissä ja rahoituslaitoksissa vielä tapahtuu, mutta ainakin toimittajien olisi syytä laittaa jäitä hattuun, etei raportointi kuulostaisi tahattoman koomiselta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Vanhasen lintukotomalli ei toimi

Pääministeri Vanhasen Hesarissa esittelemä puutarhakaupunkimalli on herättänyt porua,
naureskelua ja vähän myös kehuja netin keskustelupalstoilla ja kollegoidensa keskuudessa.
Enimmäkseen kommenteissa on todettu, ettei Vanhasen lintukotomalli ole tätä päivää eikä se todellakaan tiivistä yhteiskuntarakennetta niin kuin lukuisista syistä pitäisi.

Vanhasen mallissa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tulisi tiettyjä puutarhakeskustoja, todellisia porvarillisen rauhan pesäkkeitä, joissa linnut laulavat kauniimmin, ruoho kasvaa tasaisesti ja vihreästi, naapurit lainaavat toisiltaan ruohonleikkuria ja pihasaksia ja palauttaessaan ne tuovat kakun kiitokseksi. Kaupat ovat auki vain arkisin, iltaisin syödään tomaatitonta ja sipulitonta pitsaa ja katsotaan Salkkareita. Lauantaisin rakastellaan saunan ja lottoarvonnan jälkeen ja sunnuntaisin keitetään kahvia ja tavataan sukulaisia Maskusta ja Suomi-Soffasta ostettujen huonekalujen päällä.

Tietyissä kunnissa toimiikin ajatus siitä, että asutus on pääosin pientaloja. "Mummolani" on Rantsilassa enkä voisi kuvitella, että siellä olisi kerrostaloja. Rivitalokin on harvinaisuus. Nokian kaltaisessa pikkukaupungissakin oli keskustan kupeessa paljon puisia omakotitaloja, mutta silti rakenne oli aika tiivis - ainakin keskustassa. Oulussakin on puutaloja (niitä joita ei ole onnistuttu purkamaan tai polttamaan) keskustan kupeessa, RAksilassa.

Mutta pääkaupunkiseudun on pakko olla tiiviisti asutettua ja perustuttava raideliikenteeseen. Väestö kasvaa niin kovaa vauhtia, että olisi järjetöntä jatkaa Nurmijärveltä ja Espoosta tuttua "ammutaan haulikolla lähiöt mielivaltaisesti ympäri peltoja" -mallia. Se ei yksinkertaisesti ole kestävä malli.

Kriitikot arvostelevat nettipalstoilla, ettei suurin osa suomalaisista halua muuttaa "betonibunkkereihin", jotka sijaitsevat "radanvarsigetoissa" ja "ongelmalähiöissä". Joopa joo. Varsinaisia ongelmalähiöitähän on esim. metron likellä: Kulosaari, Marjaniemi, Herttoniemi...
Ja ajatellaanpa vaikka paljon parjattua Myllypuroa: aseman lähellä maailmanlopun betonitaloja, mutta toisaalta suurlähiössä on myös paljon omakotitaloja.

Melkein kaikki lähiöt suunnitellaan nykyään niin, että sinne tulee eri kokoisia ja näköisiä, eri sosiaaliluokille tarkoitettuja tuettuja, vuokra- ja omistusasuntoja. Niin pitääkin olla. Yleensä lähiöihin tulee myös sekä kerros- että pientaloja. Näin tehdään radanvarsinlähiöissäkin.

Jospa Vanhanen vaikka joskus jalkaantuisi johonkin pääradan varressa olevaan kaupunginosaan muutenkin kuin kuuntelemaan keskustan torikahveille kuntapäättäjien kehuskeluita ja toimittajien kyselyitä naissuhteista, niin hän voisi nähdä, etteivät ne satunnaisista rauhattomuuksistaan huolimatta mitään helvetin esikartanoita ole.

Lisäksi Matti-poika voisi joskus omissa poliittisissa linjauksissaan toteuttaa omia kauniita lupauksiaan ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Superkylmää kyytiä

Olin viime viikolla koulutuksessa Haikon kartanossa. Hulppeat puitteet, ei voi valittaa. Kurssittauduin taloustaitojen saralla ja erään illan päätteeksi päätimme testata porukalla Haikon palvelutarjottimella olevaa huippukylmähoitoa.

Moni epäröi, sillä kuulostaahan koko homma aika järjettömältä: ensin mennään läpi kahden huoneen, joista ensimmäisessä on -30 astetta pakkasta, toisessa -60 ja lopulta ollaan kolme minuuttia huoneessa, jossa on -110 astetta pakkasta! Siis kyllä, -110 astetta!

Mikä koko homman juju siis on? On kerrottu, että huippukylmähoito auttaa reumapotilaita ja verenkiertohäiriöisiä. Mutta miten on mahdollista, että ihminen voi olla -110 asteessa jäätymättä? Hyvä kysymys. Taitaa johtua siitä, että ilma on niin kuivaa.

Miten homma toimi? Menimme hoitotilan eteiseen, jossa otimme pois päällysvaatteet alkkareita/uikkareita lukuunottamatta ja panimme jalkaan paksut villasukat ja villahuopatossut, käsineet ja korvat peittävän päähineet. Suihkussa ei saanut käydä, koska muutenhan olisi vilustunut. Kun odotimme jännittyneinä hoitoon pääsyä, kunto-ohjaaja pyyhki erään venäläismiehen selän kuivaksi, jotta hän ei jäätyisi.

Odottelimme rauhassa, kunnes perimmäisen huoneen lämpötila oli edellisten kävijöiden jäljiltä tippunut takaisin -110 asteeseen. Joukossamme oli kurssimme oli kurssimme vetäjä Krista, joka oli kauhuissaan, koska vihasi kylmää. Hän sai kuitenkin rohkaisua yli 70-vuotiaalta rouvalta, joka kertoi käyneensä hoidossa samana päivänä jo kaksi kertaa. Pitäähän puolet nuoremankin siis uskaltaa!

Kun ovet aukaistiin, kävelimme ensin -30 huoneeseen ja -60 asteen huoneen läpi "peräkamariin". Vaikka ensimmäisissä huoneissakin oli todella kylmä, ne tuntuivat suorastaan lempeiltä kylmimpään huoneeseen verrattuna. Kyllä oli hemmetin kylmä! Hengitys höyrysi niin paljon, ettei nähnyt vieressä seisovaa kaveria. Normaalistihan paleleva ihminen lämmittää itseään heiluttelemalla raajojaan, mutta nyt se vain lisäsi kylmyyden tunnetta.

Krista oli edelleen kauhuissaan. Hän halusi lähteä heti. Minä ja kurssikaveri Vesa estimme: kyllä me nyt vaaditun kolme minuuttia jaksamme! Kahden minuutin kohdalla Krista meinasi taas lähteä mutta sanoimme, että kyllä tässä vielä minuutti menee. Niin kui menikin.

Kun palasimme odotushuoneeseen, se pöllähti täyteen pakkashöyryä. Huoneiden välinen lämpötilaero oli vähintään 50 astetta ja eroa peräkamarin ja odotustilan välillä oli 130 astetta! Vuoroaan odotti nuori pariskunta, jolle me saatoimme puolestamme vakuutella, ettei mitään hätää. Pariskunta näytti entistä epäröivämmältä.

Kunto-ohjaaja terotti, ettei saa mennä saunaan puoleen tuntiin, vaikka mieli teki. "Liian suuri lämpötilan vaihtelu." Ei tehnyt mieli hankkia sydänkohtausta Haikossa!

Hoidon jälkeen tuli pitkäksi aikaa hieman viileä olo, kas kun sattui! Kylmä, flunssainen olo se ei ollut vaan sellainen tavallinen, kun tulee pakkasilmasta kotiin. Miellyttävä olo se kumminkin oli! Saimme tästä 25 euron hoidosta itsellemme oikein stipendinkin! Mukava kokemus, joskaan ei - luojan kiitos - verenseisauttava!

Pakollinen Big Brother -blogiteksti

On tullut taas katsottua Big Brotheria eli BB:tä kuten koko Suomi tietysti niin leikillisesti sanoo. Tällä kertaa en ole ollut enää niin koukussa kuin aiempina vuosina, on voinut mennä monta päivää, etten ole avannut töllöä kello 22 katsoakseni, ketkä ovat tänään pussailleet tai halailleet, vetelehtineet sängyllä, kiroilleet sohvalla tai tapelleet ruokavarantojen oltua vähissä.
Tai yrittäneet ratkaista hölmöä viikkotehtävää.

Sen voi kuitenkin sanoa, että ensimmäisenä putosivat ihan oikeat tyypit. Ajatellaan nyt Ristoa - harvoin näkee niin itsetietoista ja -riittoista tyyppiä, jolla tuntuu olevan itsestään ja mahdollisuuksistaan niin epärealistinen kuva. Tyypillä on lihakset mutta ei muuta. Ja pärjäsikö hän oikeasti Mr. Tampere -kisassa? Ei mene hyvin tamperelaisillakaan! Kundi oli koko talon kenties rumin.

Entäs Minna? Minna oli BB-dramaturgian kannalta välttämätön valinta: hieman tyhmä, yksinkertainen, suorapuheinen ja myös realismintajunsa kadottanut. BB-tuottajan unelmanahan on tyyppi, joka väläyttelee tissejä ja vähän muitakin paikkoja, laukoo suoraan mielipiteitään, ei ole turhan koulutettu ja on jo valmiiksi niittänyt mainetta Seiskan sivuilla. Nääs riittää muillekin lehdille ainesta.

Mutta eihän Minnaa nyt olisi jaksanut talossa enää pitkään. Hänen lapsenomaisen nasaalia ääntään, prinsessamaisuuttaan, lyhyttä pinnaansa... Ja ajatella, että tyttö tosissaan tähyilee Playboyn palstoille. TAitaa nousta tie pystyyn!

Seuraavana pudottaisin ärsyttävän marisijan Mariannan. Cheryllkin on aikamoinen niti nati vali vali, mutta ei yhtä ilkeä ja hermoheikko. Niko on toinen BB-tuottajan unelma: myös lapsellinen, stereotyyppisen homon tapaan elehtivä ja puhuva, suorapuheinen eikä hänkään mikään ruudinkeksijä. Niko pääsee kuitenkin vielä pitkälle!

Kyllä kunnon leffatkin kiinnostavat

Kun katselee Finnkinon peruselokuvatarjontaa, tulee lähinnä lannistunut ja masentunut olo. Eikö täällä koskaan ole muuta kuin laskelmoituja toimintapläjäyksiä, Eddie Murphyn ja Mike Myersin komedioita, saman peruskaavan mukaan roolitettuja eläinanimaatioita ja pätkiä, joissa kauniit ja komeat teinit tanssivat hiphopin tahtiin ja riutuvat ihmissuhdeviidakossa.

Mutta ei syytä huoleen. Rakkautta ja Anarkiaa -festarien ennakkomyynnin alkaminen todistaa, että kyllä toisenlaisetkin, ja sanon suoraan, vähän paremmatkin leffat kiinnostavat. Osa lipuista oli myynnissä Finnkinon sivuilla, jossa järjestelmä pelitti aika moitteettomasti, mutta HIFF:n omat sivut ovat pätkineet tai olleet kokonaan tukossa koko aamun.

Sikäli mikäli kun pääsin varauskohtaan, saattoi tulla tekstiä, ettei varaus onnistukaan, vaikka sivun mukaan olisi pitänyt onnistua. Tekniikka on tosiaan koetuksella, kun sadat tai kenties tuhannet yrittävät varata samanaikaisesti.

Espoon Cinen osalta ei ollut lainkaan samanlaista ruuhkaa. No, tietäähän sen, kun pitäisi Espooseen mennä ;)!