Puolivirallinen sloganini on, että roskaruokaa pitää syödä vähintään kerran viikossa ja hömppääkin pitää imeä itseensä sopivassa määrin, ettei täysin kyynisty.
Jokailtainen Big Brother -kooste sopii tähän hömpän nälkään tosi hyvin. Yleensä hömppäputki alkaa jo klo 20 Frendeillä mutta jos jakso on 3-4 kertaan nähty, siirryn suoraan Simpsoneihin, joka on nähtävä aina, kun olen kotona.
Mikä Big Brotherissa sitten kiinnostaa? Asukkaat ovat tylsiä, vähän päälle parikymppisiä ulkonäkönsä ja ajatustensa puolesta toistensa kopioita, jotka eivät ota isompia riskejä edes kännissä. Kaikkein villeimmät tyypit uskaltautuvat puhumaan seksikokemustensa määrästä tai panokumppanien määrästä, ja kun kaunis Heli tunnusti olevansa bi, poikien sukat pyörivät jalassa. Voi sitä kiiman määrää!
Ehkä syynä (lähes) jokailtaiseen BB-annokseen on aivojen nollaus. Kun ohjelma pyörii taustalla, tietää, ettei taivas ole vielä pudonnut, elämä jatkuu. Aivot käyvät helposti työpäivän jälkeen kuumana, joten illalla täytyy armahtaa aivosolujaan ja valella niitä tuolla flegmaattisella, melko ennalta-arvattavalla soopalla.
perjantai 28. syyskuuta 2007
Tuotesijoittelun uutuuksia
Uusi kohuttu ja osin kehuttukin, joka tapauksessa hemmetin paljon ilmaista tekstimainontaa saanut Ganes-elokuva on tullut teattereihin. En ole käynyt vielä katsomassa sitä, mutta
jo ennakkomainonnasta on huomannut, miten paljon Ganesissa on panostettu tuotesijoitteluun.
No, eihän tuotesijoittelussa nykyään mitään uutta ole, ja joskus se voi toimiakin, tosin usein se on päälleliimattua ja kiusallista.
Eräässä tv-mainoksessa Albert Järvinen tekstaa keikkapaikan seinään tekstin Hurriggganes, kolmella g:llä. Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin miksi, vaikka sponsori oli DNA. Juu, juu, 3G:tähän siinä "puolihuolimattomasti" kehutaan. Operaattori mainostaa itseään myös sanoin Sitä Cissekin ostaisi. Hehheh.
En ole nähnyt rainaa vielä, mutta työkaverini kertoi, että bändikaverukset laukaisevat kaljakuppilassa: "Vielä on aika hiljaista, mutta kyllä se tästä lähtee."
Ja Koff kiittää.
jo ennakkomainonnasta on huomannut, miten paljon Ganesissa on panostettu tuotesijoitteluun.
No, eihän tuotesijoittelussa nykyään mitään uutta ole, ja joskus se voi toimiakin, tosin usein se on päälleliimattua ja kiusallista.
Eräässä tv-mainoksessa Albert Järvinen tekstaa keikkapaikan seinään tekstin Hurriggganes, kolmella g:llä. Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin miksi, vaikka sponsori oli DNA. Juu, juu, 3G:tähän siinä "puolihuolimattomasti" kehutaan. Operaattori mainostaa itseään myös sanoin Sitä Cissekin ostaisi. Hehheh.
En ole nähnyt rainaa vielä, mutta työkaverini kertoi, että bändikaverukset laukaisevat kaljakuppilassa: "Vielä on aika hiljaista, mutta kyllä se tästä lähtee."
Ja Koff kiittää.
torstai 27. syyskuuta 2007
Yllätysvauva on iloinen asia
"Jani ja Mari saavat yllätysvauvan", "Yllätysvauva entiselle laulajalle", "Vauva yllätti ex-missin".
Yllätysvauva on yhtä mielenkiintoinen uudissana kuin salarakas tai kohumissi. Yhtäkkiä naiset ovat alkaneet kuorossa hämmästellä, miten mä nyt yhtäkkiä paksuna olen! Ei äiti ikinä kertonut, että siitä voi tulla raskaaksi!
Tietysti nämä yllätysvauvan saajat haluavat sanoa, etteivät he ole suunnitelleet lapsentekoa mutta beibiä vain pukkaa. Mutta tietyissä biologisissa olosuhteissa niitä vauvoja vaan yleensä tulee! Ei tarvi kuin jättää pillerit kumi pois, niin johan lohkeaa. Miksei tätä tiedoteta misseille samalla, kun heille annetaan SM-liigan pelaajien puhelinnumeroita?
Tuoreen tutkimuksen mukaan teinien tietämys ehkäisystä on todella huonoa. Ei siis ihme, että yllätysvauvoja puskee joka synnytyssairaalasta.
Yllätysvauva on yhtä mielenkiintoinen uudissana kuin salarakas tai kohumissi. Yhtäkkiä naiset ovat alkaneet kuorossa hämmästellä, miten mä nyt yhtäkkiä paksuna olen! Ei äiti ikinä kertonut, että siitä voi tulla raskaaksi!
Tietysti nämä yllätysvauvan saajat haluavat sanoa, etteivät he ole suunnitelleet lapsentekoa mutta beibiä vain pukkaa. Mutta tietyissä biologisissa olosuhteissa niitä vauvoja vaan yleensä tulee! Ei tarvi kuin jättää pillerit kumi pois, niin johan lohkeaa. Miksei tätä tiedoteta misseille samalla, kun heille annetaan SM-liigan pelaajien puhelinnumeroita?
Tuoreen tutkimuksen mukaan teinien tietämys ehkäisystä on todella huonoa. Ei siis ihme, että yllätysvauvoja puskee joka synnytyssairaalasta.
tiistai 18. syyskuuta 2007
Tapaa gurusi
Välillä mainostajat tuntuvat täysin kadottaneen suhteellisuudentajunsa. Groove FM:llä on pyörinyt mainos eräästä yritysjohtajille tarkoitetusta tapahtumasta, josta kerrotaan, että "Paikalle tulevat maailman johtavat gurut, näkijät ja futuristit." "Ja päivitä oma tiekarttasi menestykseen" tai jotain on seuraava lause.
Huhhuh ja hehheh! Jos jossain kehutaan olevan guruja, näkijöitä ja futuristeja, oletaisin olevani menossa johonkin itämaisen uskonnon "herätysjuhlaan" tai halaillaan toisiamme niin pelastumme -tyyppiseen hihhulointitilaisuuteen. Mutta ei! Sarasvuolässytysten kuorruttamille yritysjohtajille tällainen hehkutus menee täydestä. Miten voisin jäädä pois, jos ihan gurut ovat paikalla!
Entä ketkä johtavista futuristeista ovat paikalla? (Vuonna 1944 kuollut) Filippo Tommaso Marinettiko? Entä keskustelevatko he kenties valon ja varjon suhteesta vai värien käytöstä?
Ja vielä tiekartta tulevaisuuteen! No, kun se ei Lähi-idässä onnistu, niin miksei sitten kovassa bisneksessä.
Huhhuh ja hehheh! Jos jossain kehutaan olevan guruja, näkijöitä ja futuristeja, oletaisin olevani menossa johonkin itämaisen uskonnon "herätysjuhlaan" tai halaillaan toisiamme niin pelastumme -tyyppiseen hihhulointitilaisuuteen. Mutta ei! Sarasvuolässytysten kuorruttamille yritysjohtajille tällainen hehkutus menee täydestä. Miten voisin jäädä pois, jos ihan gurut ovat paikalla!
Entä ketkä johtavista futuristeista ovat paikalla? (Vuonna 1944 kuollut) Filippo Tommaso Marinettiko? Entä keskustelevatko he kenties valon ja varjon suhteesta vai värien käytöstä?
Ja vielä tiekartta tulevaisuuteen! No, kun se ei Lähi-idässä onnistu, niin miksei sitten kovassa bisneksessä.
Uhkat ja haasteet
Moni varmasti näki joku päivä sitten Hesarissa tavallista osuvamman pilapiirroksen. Kaksi miestä istuu veneessä. Toinen katsoo huolestuneena mereen ja toteaa: "Amerikankampamaneetti! Se on melkoinen uhka." ´Toinen mies tuijottaa taivaalle ja sanoo: "Venäjän-Iljushin! Se on melkoinen haaste."
Siinäpä se. Nykyään ollaan sen verran varovaisia kaikessa, että haaste-sana alkaa olla jo viljelty puhki. Mietitäänpä: Venäjä on haaste, ilmastonmuutos on haaste, terrorismi onkin yhtäkkiä uhka. Terrorismi on sen verran abstrakti käsite, eikä se kohdistu mihinkään tiettyihin henkilöihin, joten siitä voi puhua uhkana.
Venäjä sen sijaan on heti rajan takana ja siitä puhuessa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Venäjä on siis haaste. Ilmastonmuutos on taas niin laaja aihe, että poliitikot eivät uskalla puhua siitä uhkana, koska muuten heiltä heti pyydettäisiin mielipiteitä, miten tätä uhkaa pitäis torjua. Ja sitähän poliitikot eivät halua.
Kun sanoo jotain haasteeksi, ei anna toimittajille aseita kysyä, miten tämä haaste pitäisi ratkaista.
Mitä vaikeammin määriteltävä aihe, sitä varmemmin se on haaste: rasismi, ihmisoikesongelmat ja työttömyyskin ovat haasteita.
Uhkia taas ovat jotkut tarkkaan määritellyt asiat tai ihmiset, kuten alkoholistit, rattijuopot ja sodat.
Siinäpä se. Nykyään ollaan sen verran varovaisia kaikessa, että haaste-sana alkaa olla jo viljelty puhki. Mietitäänpä: Venäjä on haaste, ilmastonmuutos on haaste, terrorismi onkin yhtäkkiä uhka. Terrorismi on sen verran abstrakti käsite, eikä se kohdistu mihinkään tiettyihin henkilöihin, joten siitä voi puhua uhkana.
Venäjä sen sijaan on heti rajan takana ja siitä puhuessa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Venäjä on siis haaste. Ilmastonmuutos on taas niin laaja aihe, että poliitikot eivät uskalla puhua siitä uhkana, koska muuten heiltä heti pyydettäisiin mielipiteitä, miten tätä uhkaa pitäis torjua. Ja sitähän poliitikot eivät halua.
Kun sanoo jotain haasteeksi, ei anna toimittajille aseita kysyä, miten tämä haaste pitäisi ratkaista.
Mitä vaikeammin määriteltävä aihe, sitä varmemmin se on haaste: rasismi, ihmisoikesongelmat ja työttömyyskin ovat haasteita.
Uhkia taas ovat jotkut tarkkaan määritellyt asiat tai ihmiset, kuten alkoholistit, rattijuopot ja sodat.
maanantai 17. syyskuuta 2007
Sitä huomaa vanhuutensa, kun...
...kaupunki on taas täynnä haalaripukuisia opiskelijoita! Syyskuun alkuviikkoina kaduilla on vaellellut just sen näköistä porukkaa, jollaisena sitä porukalla hölkkäiltiin Vaasan kaduilla joskus silloin, kun vuosituhannet vielä alkoivat ykkösellä.
Siinä on parikymppisille sinisilmäisille janikoille ja alekseille monet krapula-aamut luvassa, ennen kuin tajuavat, että lupaukset akateemisista unelmatyöpaikoista ovatkin huijausta.
Löysin viikko sitten pettämättömistä arkistoistani (komero täynnä muovipusseja, jonne on sullottu valokuvia ja negoja) monta fotoa esim. omista kastajaisistani (-96), yliopiston ensi päivistä vuodelta -99, vuosijuhlista 2000, tunnistamattomilta sitseiltä... Olihan ne mukavia päiviä mutten silti kaipaa niitä takaisin!
Siinä on parikymppisille sinisilmäisille janikoille ja alekseille monet krapula-aamut luvassa, ennen kuin tajuavat, että lupaukset akateemisista unelmatyöpaikoista ovatkin huijausta.
Löysin viikko sitten pettämättömistä arkistoistani (komero täynnä muovipusseja, jonne on sullottu valokuvia ja negoja) monta fotoa esim. omista kastajaisistani (-96), yliopiston ensi päivistä vuodelta -99, vuosijuhlista 2000, tunnistamattomilta sitseiltä... Olihan ne mukavia päiviä mutten silti kaipaa niitä takaisin!
Leffavuodessa vähän uutta
Tää alkava elokuvavuosi ei kotimaisten osalta vaikuta kovinkaan hehkeältä. Mitään uutta ei tosiaankaan ole auringon alla.
Katsotaanpa aiheita: jatkosota (Tali-Ihantala), kansalaissota (Raja 1918, Käsky), neuroottisten kaupunkilaisten lemmenseikkailuja (Sooloilua, Kolmisten), kepeitä romanttisia viihdepläjäksiä (Kahdeksan päivää ensi-iltaan). Siihen päälle pari lastenelokuvaa (Röllin sydän, Risto Räppääjä) tuovat pientä eloa tohon tarjontaan, mutta alustavasti tarjonta näyttää latteimmalta vuosikausiin.
Viime vuosina on voinut sentään luottaa siihen, että listalla on ollut esim. Kaurismäkeä, Ijästä, Pirjo Honkasaloa tms. Olli Saarelakin on välillä yllättänyt positiivisesti. Mutta nyt aiheet ovat kuin Nelosen ohjelmakartasta - ei suinkaan jotain ihan muuta vaan juuri sitä samaa vanhaa.
Mikä ihme siinä on, että kalliita jatkosotaleffoja pitää vuodesta toiseen tehdä! Pyrotekniikka, joukkokohtaukset, vaatetukset, aseistukset ynnä pitkät kuvausjaksot metsässä maksavat paljon. Kaikki kunnia Åke Lindmanille, mutta jo Etulinjan edessä todisti, että miehen olisi kannattanut lopettaa ohjaaminen jo 90-luvulla.
Kun katselee viime vuosien tarjontaa, niin enemmän on saanut pyöritellä päätään kuin ilahtua: Pahat pojat, Matti, Hymypoika, Alaston mies, Rock'n' roll never dies... Voi kammotus! Mitä hyvää noistakin keksisi!
En tarkoita, että kaikkien leffojen pitäisi olla vakavaa, kantaaottavaa kokeellista draamaa, mutta taiteellisia riskejä ei oteta tällä hetkellä kuin taideoppilaitosten lopputöissä ja lyhytelokuvissa.
Ja kevyistäkin aineksista koottu juttu voi toimia, siitä hyvänä todisteena Helmiä ja sikoja (2003).
Katsotaanpa aiheita: jatkosota (Tali-Ihantala), kansalaissota (Raja 1918, Käsky), neuroottisten kaupunkilaisten lemmenseikkailuja (Sooloilua, Kolmisten), kepeitä romanttisia viihdepläjäksiä (Kahdeksan päivää ensi-iltaan). Siihen päälle pari lastenelokuvaa (Röllin sydän, Risto Räppääjä) tuovat pientä eloa tohon tarjontaan, mutta alustavasti tarjonta näyttää latteimmalta vuosikausiin.
Viime vuosina on voinut sentään luottaa siihen, että listalla on ollut esim. Kaurismäkeä, Ijästä, Pirjo Honkasaloa tms. Olli Saarelakin on välillä yllättänyt positiivisesti. Mutta nyt aiheet ovat kuin Nelosen ohjelmakartasta - ei suinkaan jotain ihan muuta vaan juuri sitä samaa vanhaa.
Mikä ihme siinä on, että kalliita jatkosotaleffoja pitää vuodesta toiseen tehdä! Pyrotekniikka, joukkokohtaukset, vaatetukset, aseistukset ynnä pitkät kuvausjaksot metsässä maksavat paljon. Kaikki kunnia Åke Lindmanille, mutta jo Etulinjan edessä todisti, että miehen olisi kannattanut lopettaa ohjaaminen jo 90-luvulla.
Kun katselee viime vuosien tarjontaa, niin enemmän on saanut pyöritellä päätään kuin ilahtua: Pahat pojat, Matti, Hymypoika, Alaston mies, Rock'n' roll never dies... Voi kammotus! Mitä hyvää noistakin keksisi!
En tarkoita, että kaikkien leffojen pitäisi olla vakavaa, kantaaottavaa kokeellista draamaa, mutta taiteellisia riskejä ei oteta tällä hetkellä kuin taideoppilaitosten lopputöissä ja lyhytelokuvissa.
Ja kevyistäkin aineksista koottu juttu voi toimia, siitä hyvänä todisteena Helmiä ja sikoja (2003).
perjantai 14. syyskuuta 2007
Jos haluat kyllästyä, valitse...
...Colorado Avenue. Hohhoi! Hyvä yritys, mutta kömpelö toteutus. Sellaiset ajatukset heräsivät vuoden kalleimmasta kotimaisesta, Claes Olssonin ohjaamasta Colorado Avenusta, joka sijoittuu kuvitteelliseen Siklaxin kylään viime vuosisadan taitteesta.
On pirtukauppaa, kansalaissotaa, salattua rakkautta, Amerikan siirtolaisuutta, juoruavia mummoja... En ole lukenut Lars Sundin Colorado Avenueta enkä Lathandlerskans sonia, mutta jotkut ovat kehuneet niitä tosi moniulotteisiksi kirjoiksi. Varmasti ovatkin.
Mutta elokuvana Colorado Avenue on pitkäpiimäinen, ennalta-arvattava epookki. Ongelmana on se, että parissa tunnissa on väkisin yritetty kertoa 30 vuotta Suomen historiasta mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kankaalle marssitetaan historiallisia tapahtumia, jotka on toteutettu huolella, mutta ei se tee elokuvasta mielenkiintoista.
Colorado Avenue olisi kannattanut tehdä suoraan tv-sarjaksi, jollainen siitä on pidennettynä tulossakin. Ruotsinkielisiä elokuvia on ehdottomasti tehtävä, onhan tämä kaksikielinen maa, mutta kuinka moni tästä innostuu? Tai moniko alle 50-vuotias?
Pienenä erikoisuutena: jos haluat nähdä Andre Wickströmin vakavassa roolissa, tässä olisi mahdollisuutesi!
On pirtukauppaa, kansalaissotaa, salattua rakkautta, Amerikan siirtolaisuutta, juoruavia mummoja... En ole lukenut Lars Sundin Colorado Avenueta enkä Lathandlerskans sonia, mutta jotkut ovat kehuneet niitä tosi moniulotteisiksi kirjoiksi. Varmasti ovatkin.
Mutta elokuvana Colorado Avenue on pitkäpiimäinen, ennalta-arvattava epookki. Ongelmana on se, että parissa tunnissa on väkisin yritetty kertoa 30 vuotta Suomen historiasta mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kankaalle marssitetaan historiallisia tapahtumia, jotka on toteutettu huolella, mutta ei se tee elokuvasta mielenkiintoista.
Colorado Avenue olisi kannattanut tehdä suoraan tv-sarjaksi, jollainen siitä on pidennettynä tulossakin. Ruotsinkielisiä elokuvia on ehdottomasti tehtävä, onhan tämä kaksikielinen maa, mutta kuinka moni tästä innostuu? Tai moniko alle 50-vuotias?
Pienenä erikoisuutena: jos haluat nähdä Andre Wickströmin vakavassa roolissa, tässä olisi mahdollisuutesi!
Lieksa! - Voi pettymysten pettymys
Markku Pölöseltä on oppinut odottamaan laatua. Kivenpyörittäjän kylä, Onnen maa ja Koirankynnen leikkaaja olivat kaikki mainioita omassa aika harvinaisessa lajissaan, ja Emmauksen tiellä oli jännittävä kokeilu, vaikka ei loppuun asti jaksanutkaan pitää hyppysissään.
Mutta Lieksa! Voi voi, haluaisi sitä kehua, mutta ei voi.
Lieksa! tulee ensi-iltaan tänään perjantaina mutta näin sen pressinäytöksessä jo viikko sitten. Siinä on elokuva, jonka haluaisi toimivan, mutta en vieläkään tiedä, miksi se on tehty.
Lyhyesti Lieksa! on tarina Koppeloiden perheestä, joka häädetään talostaan ja joka lähtee kiertämään mustalaistyyliin Pohjois-Karjalaa autokaravaaneissa. Suvun ylpeytenä on se, että he (ainakin väittävät) olevansa kaukaista sukua tsaari Nikolai II:lle ja heidän sukulaisensa on ollut tsaarin hoviräätälinä.
Yhtäkkiä suvun musta lammas Laszlo (Peter Franzen) pöllähtää kuvioihin, alkaa lähennellä tytär Laraa (Jenni Banerjee) ja suvun vätysmiehet eivät pane tikkua riskiin, vaikka matriarkkanaiset sitä vaativat. Mutta mitä oikein tapahtuu, se ei missään vaiheessa selviä.
Kantavana ideana on kysymys, pääseekö perhe "jerusalemiinsa" eli Lieksaan. Silti tällä pyhiinvaelluksella ei ole paljoakaan tekemistä itse juonen kanssa.
Tarina ei missään vaiheessa aukene, kohtaukset tuntuvat toisiltaan irrallisilta eivätkä vie tarinaa eteenpäin, näyttelijät ovat Sanna-Kaisa Paloa lukuun ottamatta pökkelömäisiä ja lopussa on liikaa kysymyksiä, joihin ei vastattu.
Ja mitä tulee näyttelijäntyöhön, Peter Franzenin puheesta ei taaskaan meinannut saada mitään selvää! Franzenhan on suomenruotsalainen mutta ei se selitä sitä, että hän mutisee niin epäselvästi, että paikoin tekstitys olisi paikallaan. Sama ongelma miehellä oli Kuutamolla-leffan rakastajan roolissa. Mitä? Häh? Puhuisit selvemmin!
Ja mitä kammotuksia oli osa kohtauksista. Rakastavaiset (Banerjee ja Samuli Vauramo) hyppelehtivät kiveltä kivelle kesäsateessa metsän keskellä. Koppeloiden miehet tunaroivat kauppareissun ja palaavat kännissä hoiperrellen kotiin.
Ainoa, mikä LIeksassa toimii kunnolla, on kuvaus, mutta valitettavasti se ei pelasta Pölösen ensimmäistä epäonnistumista.
Mutta Lieksa! Voi voi, haluaisi sitä kehua, mutta ei voi.
Lieksa! tulee ensi-iltaan tänään perjantaina mutta näin sen pressinäytöksessä jo viikko sitten. Siinä on elokuva, jonka haluaisi toimivan, mutta en vieläkään tiedä, miksi se on tehty.
Lyhyesti Lieksa! on tarina Koppeloiden perheestä, joka häädetään talostaan ja joka lähtee kiertämään mustalaistyyliin Pohjois-Karjalaa autokaravaaneissa. Suvun ylpeytenä on se, että he (ainakin väittävät) olevansa kaukaista sukua tsaari Nikolai II:lle ja heidän sukulaisensa on ollut tsaarin hoviräätälinä.
Yhtäkkiä suvun musta lammas Laszlo (Peter Franzen) pöllähtää kuvioihin, alkaa lähennellä tytär Laraa (Jenni Banerjee) ja suvun vätysmiehet eivät pane tikkua riskiin, vaikka matriarkkanaiset sitä vaativat. Mutta mitä oikein tapahtuu, se ei missään vaiheessa selviä.
Kantavana ideana on kysymys, pääseekö perhe "jerusalemiinsa" eli Lieksaan. Silti tällä pyhiinvaelluksella ei ole paljoakaan tekemistä itse juonen kanssa.
Tarina ei missään vaiheessa aukene, kohtaukset tuntuvat toisiltaan irrallisilta eivätkä vie tarinaa eteenpäin, näyttelijät ovat Sanna-Kaisa Paloa lukuun ottamatta pökkelömäisiä ja lopussa on liikaa kysymyksiä, joihin ei vastattu.
Ja mitä tulee näyttelijäntyöhön, Peter Franzenin puheesta ei taaskaan meinannut saada mitään selvää! Franzenhan on suomenruotsalainen mutta ei se selitä sitä, että hän mutisee niin epäselvästi, että paikoin tekstitys olisi paikallaan. Sama ongelma miehellä oli Kuutamolla-leffan rakastajan roolissa. Mitä? Häh? Puhuisit selvemmin!
Ja mitä kammotuksia oli osa kohtauksista. Rakastavaiset (Banerjee ja Samuli Vauramo) hyppelehtivät kiveltä kivelle kesäsateessa metsän keskellä. Koppeloiden miehet tunaroivat kauppareissun ja palaavat kännissä hoiperrellen kotiin.
Ainoa, mikä LIeksassa toimii kunnolla, on kuvaus, mutta valitettavasti se ei pelasta Pölösen ensimmäistä epäonnistumista.
Arvottomat on nähtävä
Arvottomat tulee lokakuussa elokuva-arkistoon! Se on nähtävä! On vain! Olen nähnyt Mika Kaurismäen leffan jo varmasti toistakymmentä kertaa, mutta ei se haittaa. On se silti nähtävä kankaalta.
Monilla ihmisillä on joku leffa, johon heillä liittyy ihan erityisiä tunnesiteitä. Ei sen leffan tarvitse olla maailman tasokkain, mutta jostain syystä se on vain säännöllisin väliajoin poimittava hyllystä.
Joillekin se on Titanic, joillekin Star Wars, joillekin Pretty Woman.
Arvottomissa on monia seikkoja, miksi se on niin hyvä: ajankuva, näyttelijät, mahtava dialogi, Anssi Tikanmäen palkittu musiikki...
Leffa sijoittuu näennäisesti 80-luvun avun Suomeen. En muista paljoakaan tuosta ajasta, mutta fiksummat ovat sanoneet, että jo kuvaushetkellä Kaurismäet kuvasivat Suomea, jota ei enää ollut olemassa. Kohtauksissa näkyy parakin kokoisia, nuhjuisia bensa-asemia, pieniä kyläkauppoja, joista sankarit käyvät soittelemassa, tupakansavuisia ravintoloita, joissa juodaan kossua vichyn kanssa ja ilman. Matkaa taitetaan vanhalla Volgalla, ja vaatteiksi käy nuhjaantunut poplari tai farkkutakki.
Arvottomissa on rockia. Moni kaverini on "herännyt" leffan hienouteen myöhemmin.
Parhaiten Arvottomista jää mieleen dialogi. "Hän oli kaunis kuin öinen moottoritie. Ja suurin piirtein yhtä nopea liikkeissään." "Aika rientää kuin hirvi." "Aiotko koko loppuikäsi vahtia keitettyjä nakkeja? -En kai. -Mennään sitten tanssimaan." "Lähdetkö kanssani Afganistaniin?"
Mikan ohjaama ja Akin käsikirjoittama synkän kaunis ja runollinen teos kertoi mitä pojat osasivat jo "kaksvitosina" ja jota Selinit ja Aleksi Mäkelät eivät osaa vieläkään.
Monilla ihmisillä on joku leffa, johon heillä liittyy ihan erityisiä tunnesiteitä. Ei sen leffan tarvitse olla maailman tasokkain, mutta jostain syystä se on vain säännöllisin väliajoin poimittava hyllystä.
Joillekin se on Titanic, joillekin Star Wars, joillekin Pretty Woman.
Arvottomissa on monia seikkoja, miksi se on niin hyvä: ajankuva, näyttelijät, mahtava dialogi, Anssi Tikanmäen palkittu musiikki...
Leffa sijoittuu näennäisesti 80-luvun avun Suomeen. En muista paljoakaan tuosta ajasta, mutta fiksummat ovat sanoneet, että jo kuvaushetkellä Kaurismäet kuvasivat Suomea, jota ei enää ollut olemassa. Kohtauksissa näkyy parakin kokoisia, nuhjuisia bensa-asemia, pieniä kyläkauppoja, joista sankarit käyvät soittelemassa, tupakansavuisia ravintoloita, joissa juodaan kossua vichyn kanssa ja ilman. Matkaa taitetaan vanhalla Volgalla, ja vaatteiksi käy nuhjaantunut poplari tai farkkutakki.
Arvottomissa on rockia. Moni kaverini on "herännyt" leffan hienouteen myöhemmin.
Parhaiten Arvottomista jää mieleen dialogi. "Hän oli kaunis kuin öinen moottoritie. Ja suurin piirtein yhtä nopea liikkeissään." "Aika rientää kuin hirvi." "Aiotko koko loppuikäsi vahtia keitettyjä nakkeja? -En kai. -Mennään sitten tanssimaan." "Lähdetkö kanssani Afganistaniin?"
Mikan ohjaama ja Akin käsikirjoittama synkän kaunis ja runollinen teos kertoi mitä pojat osasivat jo "kaksvitosina" ja jota Selinit ja Aleksi Mäkelät eivät osaa vieläkään.
Uskoako vai ei?
En ole aivan varma, uskonko blogeihin. Ainakaan vielä. En nimittäin ikinä lue toisten ihmisten blogeja, vaikka he olisivat - ja yleensä ovatkin - minua fiksumpia ja takuulla oppisin yhtä sun toista uutta heidän ajatuksistaan.
Miksi en lue? Ehkä olen liikaa tavannut yhdentekeviä nettipäiväkirjoja ja nettikeskusteluita, joissa käyttäjien päivän suurimpia murheita ovat se, kun lempparikengät jäivät aamulla kotiin ja keskustan suosikkikuppilassa laten hinta oli noussut 20 senttiä. Tai kun nukkumaan mennessä oli vähän nuha.
Sikäli kun onnistun blogikokeilussani, ajattelin keskittyä intohimojeni kohteisiin eli teatteriin ja elokuviin. Aion siis kirjoittaa niistä kyldyyrielämyksistä, joihin tutustun, jakaa mielipiteitä ja purkaa omia aatoksiani.
Olisi naurettavaa väittää herättävänsä keskustelua, etenkään kun en vielä voi tietää, kuinka moni näitä lauseita lukee, mutta jos nyt lähdettäisiin siitä, että saan ainakin vapaasti vaahdota! Sehän on blogien idea. Vai?
Miksi en lue? Ehkä olen liikaa tavannut yhdentekeviä nettipäiväkirjoja ja nettikeskusteluita, joissa käyttäjien päivän suurimpia murheita ovat se, kun lempparikengät jäivät aamulla kotiin ja keskustan suosikkikuppilassa laten hinta oli noussut 20 senttiä. Tai kun nukkumaan mennessä oli vähän nuha.
Sikäli kun onnistun blogikokeilussani, ajattelin keskittyä intohimojeni kohteisiin eli teatteriin ja elokuviin. Aion siis kirjoittaa niistä kyldyyrielämyksistä, joihin tutustun, jakaa mielipiteitä ja purkaa omia aatoksiani.
Olisi naurettavaa väittää herättävänsä keskustelua, etenkään kun en vielä voi tietää, kuinka moni näitä lauseita lukee, mutta jos nyt lähdettäisiin siitä, että saan ainakin vapaasti vaahdota! Sehän on blogien idea. Vai?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)