Youth against Facebook

Check out my Facebook profile! Tällä otsikolla varustettuja meilejä olen minäkin saanut jo muutamia, mutta vastaus on ollut kaikkiin sama. No, I don't check! Tämä ei ole johtunut vittumaisuudesta tai ylpeydestä vaan periaatteesta. Ei vain kiinnosta lähteä mukaan tuohon uusimpaan hömpötykseen!

Mieleen tulee pitkä lista syitä miksi ei. No, ensinnäkin tiedän jo nyt, ketkä ovat parhaimpia ystäviäni ja kavereitani. Pidän heihin yhteyttä sähköpostilla, soittamalla ja tekstareilla. Välillä jopa tapaamme kasvokkain, mikä on villiä näin nykyaikana. Miksi siis tarvisin uuden tavan?

Facebookia kehutaan sillä, että sinne voi kirjata mitä kaikkea tekee päivän aikana. Ystävät voivat seurata sitä reaaliajassa. Mutta: miksi heidän pitäisi? Mitä kirjoittamista siinä on, että klo 13.02 jätin juuri soittopyynnön ministeriön virkamiehelle. Klo 13.30 yritin soittaa hänelle takaisin. Klo 14.22 hän ei vieläkään ollut soittanut. Hain välipalaa. Klo 15.12 vesisade alkoi vituttaa. Klo 15.27 kuin ihmeiden kaupalla sain tämän projektijutun valmiiksi. Klo 16.30 lähden Pohjois-Haagan asemalle odottamaan M-junaa.

Miksi ystävien pitäisi tietää tämä? On heillä muitakin murheita.

Toki työpäivien aikana voi tapahtua jotain hohdokastakin, kuten jännittävä haastateltava, mutta voihan siitä kertoa sitten myöhemmin puhelimitse tai oluen ääressä? Mihin tarvitaan Facebookia?

Puolustajat sanovat myös, että Veispuukin kautta voi saada kontaktin esim. yläastekavereihin. Entä sitten? Siinäkin tapauksessa, että haluaisin jutella jonkun yläastekaverin kanssa, en kutsuisi häntä kaverikseni satunnaisen juttuhetken takia. Jatkossahan hän saisi lukea kaikki viestit ja tunnelmapläjäykset, jotka Veispuukin kautta kirjoitan, mikä olisi harmillista, jos tyyppi osoittautuisi mulkuksi.

Tää voi olla normaalia muutosvastarintaa, mutta en vain ole löytänyt riittävästi syitä, miksi Veispuuk-kausi kannattaisi aloittaa. Siis: jos saan teiltä pyynnön liittyä Veispuukkiinne, en ole kuspiä, vaikka en liittyisikään! :)

Menihän mulla varmasti pari vuotta ennen kuin luin ensimmäistäkään blogia - ja vielä pitempään, että kirjoitin sellaista!