Jos jotain viime aikaista leffauutuutta voi suositella niin sanottuna hyvän tuulen leffana, niin Persepolis on sellainen! Iranissa syntyneen Marjane Satrapin omaelämäkerrallisiin sarjakuviin perustuva animaatio on lämmöllä ja tyylillä tehty.
Tarina lähtee 70-luvun lopulta, jolloin Iranissa elättiin vauraudessa ja elämä oli melko tasaista, vaikka shaahi hallitsi. Irakin sodan alkaessa elämä alkoi muuttua painajaiseksi ja nuori Marjane lähetetään opiskelemaan Wieniin ranskalaiseen kouluun, josta lähtien hänen elämäänsä, teini-iän rakastumisia ja sekstailuja ynnä muuta elämää seurataan.
Jo Persepolis-kirjoissa oli se hyvä puoli, että niissä puhuttiin vakavista asioista kuten sodasta, vainosta ja uskonnollisesta painostuksesta suoraan mutta huumorin keinoin. Elämä jatkui ja vaikeuksista selvittiin, kun pidettiin yhtä. Ja hätä keksi keinot.
Sama sävy jatkuu animaatiossakin, joka on onneksi tehty mustavalkoisena niin kuin sarjakuvatkin. Muutamia tosi räiskyviä oivalluksia nähdään, joissa sarjakuvan ideaa on pistetty vielä paremmaksi animaation keinoilla. Erittäin hupaisia kohtauksia on mm. Marjanen yhtäkkinen teini-iän kasvu ("Yhtäkkiä kasvoin 12 senttiä, leukani venyi, valtava perseeni piti minua pystyssä...") ja mustan pörssin kauppiaiden seuraaminen Teheranin kaduilla.
Persepolis on tehty ranskalaisella tyylitajulla! Kannattaa katsoa! Tämä elokuva ei masenna!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti