Kyllä se on tunnustettava - vanhuus jyrää päivä päivältä! Vaikka luut eivät vielä kolota, ryhti on pysynyt suorana ja pääkin toimii joten kuten, niin ainakin baari-illan jälkeen vanhenemisen oireet huomaa.
Eilen olin Sir Elwoodin Hiljaisten Värien keikalla, rutiinikeikka bändiltä, jonka joskus soisi soittavan jotain muutakin kuin niitä kaikkein laskelmoiduimpia biisejä, kuten Perunamaa, Kymmenen tikkua laudalla ja Älä itke.
En varmaankaan juonut illan aikana 6-7 olutta enempää, mutta silti meinaa olla hautova jälkiolotila päällä! Tätä on jatkunut jo pitkään, vuosia. Mikään ei ole kuin ennen. Yritäpä juoda oikein reippaalla kädellä, niin hohhoi, siinä ei paljon sängystä nousta!
Tietenkin hyvänä puolena on se, ettei enää tee mielikään hörppiä kaksin käsin, mutta eipä kyllä tee mielikään, kun kerran pitää näköjään kohta lähteä eläkepapereita täyttämään!
No, ainakin kansanterveyslaitos kiittää tästä esimerkillisestä varovaisuudesta juomakulttuurissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti