Silppuliitteet eivät innosta lukemaan

STT oli lohkaissut Kansallista mediatutkimusta koskevan uutisensa kärkeen havainnon, jonka mukaan sanomalehtien liitteiden lukijamäärät ovat tippuneet:

Sanomalehtien julkaisemien liitteiden ote lukijoista on herpaantunut. Kansallisen Mediatutkimuksen julkaiseman puolivuotiskatsauksen mukaan niiden lukemisen on lopettanut liki 400 000 suomalaista.

Pahimmassa syöksykierteessä ovat neljä suosituinta liitettä: Ilta-Sanomien Plus, Iltalehden Viikonvaihde sekä Helsingin Sanomien Kuukausiliite ja Nyt-liite. Näistä jokainen on menettänyt yli 70 000 lukijaa.

Määrät ovat melko isoja, kun ottaa huomioon, miten veristä kamppailua kaikki isot mediatalot käyvät. Iltapäivälehtien viikonloppuliitteitä en ole kovin paljoa lukenut, mutta kuukausiliitteen ja Nytin selaamisesta on kokemusta.

Siis tosiaankin selaamisesta. Nyt on nykyään sellainen silppukokoelma, etten muista, milloin olisin viimeksi lukenut siitä kokonaisen jutun. Lehdessä ei ole enää samanlaisia imagemaisia, ärähtäviä keskustelunavauksia tai mielenkiintoisia kärjistyksiä, josta kaupunki kohisisi. Se sisältää mielenkiintoisia havaintoja kaupunkikulttuurista pienten, tuhannen merkin lukujuttujen muodossa, mutta ei mitään sellaista, mikä häikäisisi. Tällä hetkellä odotan Nytiä lähinnä vain sen takia, että näen seuraavan viikon elokuvatarjonnan.

Kuukausiliitteen vika on ollut pompöösimäisyys. Sen vahvuus on aina ollut, että se pystyy käsittelemään ehkä Suomen pisimpien artikkelien muodossa aiheita, joista muut eivät kerro. Artikkelitoimittajatkin ovat erittäin taitavia.

Ongelma - ainakin omasta mielestäni - on se, että aiheet menevät liiankin ohi: en vain jaksa lukea 10 sivun repparia turkmenistanilaisesta kahvilakulttuurista tai makeaa kuvarepparia yläsavolaisesta saunomisperinteestä yhdistettynä jatkosodan ratkaisutaisteluihin ja Darfurin pakolaisleireihin, kuvattuna kännykkäkameralla, kirjoittajana Ilkka Malmberg.

No joo, pakollinen kärjistys, mutta aiheet ovat olleet välillä aika kaukaa haettuja. Niin kauan kuin niinkin monumentaalinen julkaisu kuin KUukausiliite ei kykene pitkään aikaan tuomaan isoja, uusia aiheita yleiseen keskusteluun, se menettää kiinnostustaan. Siitä tulee kuukausilehti muiden joukossa, huolella tehty ja visuaalisesti tyylikäs, muttei kiinnostava.

Suomen KUvalehti on onneksi luopunut jatkosodan ratkaisutaisteluiden, vuoden 1918 tapahtumien ja muiden sotaseikkailuiden käsittelystä. Vuosina 2004-05, kun taisteluista alkoi olla 60 vuotta, ei saanut avata montaakaan numeroa, ettei siellä jälleen kerran spekuloitu, miksi Karjalan kannas murtui ja Viipuri menetettiin.