Kävin viikon sisällä katsomassa kaksi ylistettyä ja palkittua leffaa, Menetetyn maan ja There will be blood. Ensimmäinen piti otteessaan ensiminuuteista loppuun saakka, toisen osalta meinasi uni tulla puolessa välissä. Miksi niin?
There Will Be Blood oli pitkä, 2 h 40 minuuttia, mutta sen kerronta oli sen verran verkkaista, että vaikka tarina eteni päämäärätietoisesti, hitaus oli perusteltua ja Daniel Day-Lewisin pääosasuoritus oli kerta kaikkiaan mahtava, en ollut mykistynyt. Leffa on saanut kautta linjan neljää ja viittä tähteä, ja neljä voisin antaa sille itsekin, mutta tuskin jään muistelemaan elokuvaa hurmaantuneena silmät hehkuen. Day-Lewisia suostun kyllä kehumaan vastakin.
Menetetyn maan tiivis, intensiivinen kerronta ja yllätyksellisyys sen sijaan eivät antaneet mahdollisuutta nukahtamiselle. Olisi väärin suoraan verrata näitä kahta elokuvaa, mutta tekee mieli, kun niille on vuorotellen jaettu palkintoja erinäisillä festareilla. Javier Bardemin psykopaattitappaja oli siinä määrin hyytävä, ettei häneen tai hänenlaisiinsa tyyppeihinn haluaisi ikinä törmätä missään olosuhteissa.
Coenin veljekset todella pääsevät aina syvälle amerikkalaiseen multaan ja mielenlaatuun. Heidän leffat ovat kylläkin usein melkoisia äijäilyjä - rumia, tunteettomia ja karuja länkkäreitä, poliiseja ja pikkurikollisia. Jaa, no tottahan Fargossa kaiken pelasti upea Frances McDormand raskaana olevana maalaispoliisina, mutta äijien maailmaahan Coenit ennen kaikkea kamerallaan jäljentävät.
Siis jos näistä kahdesta alkuvuoden hitistä toinen pitäisi dvd-kokoelmaan ostaa, niin valitsisin Coenien hengentuotteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti