Markku Pölöseltä on oppinut odottamaan laatua. Kivenpyörittäjän kylä, Onnen maa ja Koirankynnen leikkaaja olivat kaikki mainioita omassa aika harvinaisessa lajissaan, ja Emmauksen tiellä oli jännittävä kokeilu, vaikka ei loppuun asti jaksanutkaan pitää hyppysissään.
Mutta Lieksa! Voi voi, haluaisi sitä kehua, mutta ei voi.
Lieksa! tulee ensi-iltaan tänään perjantaina mutta näin sen pressinäytöksessä jo viikko sitten. Siinä on elokuva, jonka haluaisi toimivan, mutta en vieläkään tiedä, miksi se on tehty.
Lyhyesti Lieksa! on tarina Koppeloiden perheestä, joka häädetään talostaan ja joka lähtee kiertämään mustalaistyyliin Pohjois-Karjalaa autokaravaaneissa. Suvun ylpeytenä on se, että he (ainakin väittävät) olevansa kaukaista sukua tsaari Nikolai II:lle ja heidän sukulaisensa on ollut tsaarin hoviräätälinä.
Yhtäkkiä suvun musta lammas Laszlo (Peter Franzen) pöllähtää kuvioihin, alkaa lähennellä tytär Laraa (Jenni Banerjee) ja suvun vätysmiehet eivät pane tikkua riskiin, vaikka matriarkkanaiset sitä vaativat. Mutta mitä oikein tapahtuu, se ei missään vaiheessa selviä.
Kantavana ideana on kysymys, pääseekö perhe "jerusalemiinsa" eli Lieksaan. Silti tällä pyhiinvaelluksella ei ole paljoakaan tekemistä itse juonen kanssa.
Tarina ei missään vaiheessa aukene, kohtaukset tuntuvat toisiltaan irrallisilta eivätkä vie tarinaa eteenpäin, näyttelijät ovat Sanna-Kaisa Paloa lukuun ottamatta pökkelömäisiä ja lopussa on liikaa kysymyksiä, joihin ei vastattu.
Ja mitä tulee näyttelijäntyöhön, Peter Franzenin puheesta ei taaskaan meinannut saada mitään selvää! Franzenhan on suomenruotsalainen mutta ei se selitä sitä, että hän mutisee niin epäselvästi, että paikoin tekstitys olisi paikallaan. Sama ongelma miehellä oli Kuutamolla-leffan rakastajan roolissa. Mitä? Häh? Puhuisit selvemmin!
Ja mitä kammotuksia oli osa kohtauksista. Rakastavaiset (Banerjee ja Samuli Vauramo) hyppelehtivät kiveltä kivelle kesäsateessa metsän keskellä. Koppeloiden miehet tunaroivat kauppareissun ja palaavat kännissä hoiperrellen kotiin.
Ainoa, mikä LIeksassa toimii kunnolla, on kuvaus, mutta valitettavasti se ei pelasta Pölösen ensimmäistä epäonnistumista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti