Arvottomat on nähtävä

Arvottomat tulee lokakuussa elokuva-arkistoon! Se on nähtävä! On vain! Olen nähnyt Mika Kaurismäen leffan jo varmasti toistakymmentä kertaa, mutta ei se haittaa. On se silti nähtävä kankaalta.

Monilla ihmisillä on joku leffa, johon heillä liittyy ihan erityisiä tunnesiteitä. Ei sen leffan tarvitse olla maailman tasokkain, mutta jostain syystä se on vain säännöllisin väliajoin poimittava hyllystä.
Joillekin se on Titanic, joillekin Star Wars, joillekin Pretty Woman.

Arvottomissa on monia seikkoja, miksi se on niin hyvä: ajankuva, näyttelijät, mahtava dialogi, Anssi Tikanmäen palkittu musiikki...

Leffa sijoittuu näennäisesti 80-luvun avun Suomeen. En muista paljoakaan tuosta ajasta, mutta fiksummat ovat sanoneet, että jo kuvaushetkellä Kaurismäet kuvasivat Suomea, jota ei enää ollut olemassa. Kohtauksissa näkyy parakin kokoisia, nuhjuisia bensa-asemia, pieniä kyläkauppoja, joista sankarit käyvät soittelemassa, tupakansavuisia ravintoloita, joissa juodaan kossua vichyn kanssa ja ilman. Matkaa taitetaan vanhalla Volgalla, ja vaatteiksi käy nuhjaantunut poplari tai farkkutakki.

Arvottomissa on rockia. Moni kaverini on "herännyt" leffan hienouteen myöhemmin.

Parhaiten Arvottomista jää mieleen dialogi. "Hän oli kaunis kuin öinen moottoritie. Ja suurin piirtein yhtä nopea liikkeissään." "Aika rientää kuin hirvi." "Aiotko koko loppuikäsi vahtia keitettyjä nakkeja? -En kai. -Mennään sitten tanssimaan." "Lähdetkö kanssani Afganistaniin?"

Mikan ohjaama ja Akin käsikirjoittama synkän kaunis ja runollinen teos kertoi mitä pojat osasivat jo "kaksvitosina" ja jota Selinit ja Aleksi Mäkelät eivät osaa vieläkään.