Lampaiden ja itsensäpaljastajien asialla

Euroviisukappaleiden seuraaminen tasapainoilee vuosittain antikliimaksin ja suuren pettymyksen rajamaastossa. On suorastaan merkillistä, miten kymmenet maat onnistuvat vuodesta toiseen kerääntymään yhteen ja esittämään toinen toistaan latteampia ja mitäänsanomattomampia ralleja.
Onko se edes mahdollista?

Onko kaikkien maiden oikeat säveltäjät vangittuna köytettyinä ja sidottuina jossain kansallisen yleisradioyhtiön takahuoneessa niin, että kaiken maailman kahden pennin puuhamaaonjännäpaikka -tasoisilla renkutuksilla oppejaan hankkineet pääsevät säveltmään, sanoittamaan, sovittamaan ja esittämään?

Ajatellaan nyt Teräsbetonia. Kuka voi väittää, että se olisi oikea biisi? Neljä vatsalihasliikkeitä sopivasti tehnyttä pelleä heiluu napa paljaana jossain pseudokeskiaikaisissa asuissa ja puhkuu eläinsuojeluasiaa: hehän ovat huolissaan kun lampaat eivät voi laiduntaa rauhassa. Okei, laulajalla on hyvä ääni, mutta muuten Teräsbetoni on vitsi, joka ei naurattanut enää ensimmäisen levyn jälkeen. "...siellä lampaat ei voi laiduntaa..." on tahaton antikliimaksi joka kerta, kun sen kuulee.

Turha vertailla Lordiin - Hard Rock Hallelujahin muistan vieläkin mielessäni, se oli oikeastaan ihan hyvä biisi! Mutta viime vuoden Hanna Pakarisen biisistä en muista säveltä saati lyriikoita.

Onneksi ei mene muillakaan hyvin. Luojan kiitos Viro käsittämätön "letuletusvet" -tai jotain renkutus jäi rannalle, samoin kuin Irlannin kalkkuna, joka vitsin varjolla kerjäsi sympatiapisteitä Ireland 12 points -biisillä (vai miten se ranskaksi meni??).

Belgian keksityllä kielellä tehty ralli olisi voinut olla 50 vuoden takaisesta kilpailusta, niin kuin Ylen kommentaattori Asko Murtomäki tiistaina muistutti. Ei naurattanut eikä jäänyt mieleen! Kaspianmeren seudun ihmeet ovat panostaneet kisaan: Azerbaidzhanilla oli jännä rockoopperaklooni, Ukraina on menestynyt jo monta kertaa, Armenialla oli pompöösi ja aika kulunut mutta kohtuullisen hyvä kappale sekin.

Kreikka pisti kauniin mimmin lavalle ja Secret Combination pääsi sukkana finaaliin. MItä enemmän paljasta pintaa, sen parempi, senhän osanottajat tietävät. Tällä kertaa oli artisteilla sentään sen verran rättiä, etteivät genitaalialueet paistaneet, mutta hyvin paljastava oli asu esimerkiksi Puolan Isis Geellä. Montenegron Stefan Filipovicin taustatanssijoiden nahka-asut sen sijaan olivat kuin jostain halvasta 80-luvun pornofilmistä.

Israelia moni ehti kehua, mutta en lämmennyt itse sille lainkaan. Romanian kaunoääninen balladi oli kuin suoraan 70-80-luvun kisasta, jolloin ääni vielä ratkaisi. Tosin voi Romania vieläkin pärjätä. Uusien kisamaiden joukossa on vielä niitä, jotka luulevat, että Euroviisuissa pitää äänestää sitä, joka osaa laulaa.

Ruotsi ehti jo hämmästellä Teräsbetonin finaaliin menoa, mutta milloinpa Ruotsille olisi mikään kelvannut? Eipä ole juuri lapsille kertomista heidänkään Charlotte Perrellissä.

Jos saan veikata - tai toivoa - haluaisin joko Bosnia-Hertsegovinan naiivinin, kauniin teatraalisen show'n voittavan. Se biisi jäi oikeasti positiivisessa mielessä päähän soimaan! Olisipa myös jännää jatkoa Belgradille nähdä Juurovisiuunit Sarajevossa!

Hienoa, että kisat ovat kiertäneet kymmenen viime vuoden aikoina pienissä tai ainakin vähemmän tunnetuissa pääkaupungeissa. On ollut Helsingin lisäksi Tallinnaa, Riikaa, Kiovaa ja Belgradia.