Naputtelin jo aiemmin rivejä siitä, kuinka tavallisia ihmisiä patistetaan lompakkonsa ihmevoimalla pelastamaan Suomi lamasta. Tässä sitaatti Taloussanomista:
– Hirveästi käydään vihaista kansalaiskeskustelua, että on se törkeää, kun kuluttajien harteille sälytetään vastuu. Mutta millä harteilla se pidemmän päälle voi olla kuin ihmisten, kuluttajien harteilla, Sampo Pankin ekonomisti Lauri Uotila huomauttaa.
Yksityinen kulutus on Uotilan mukaan kaikkein tärkeintä Suomen työllisyydelle, tuotannolle ja tulojen muodostukselle, vaikka viennin osuus on kansainvälisesti vertaillen varsin suuri.
Kansanjoukot voivat elvyttää jatkamalla ja jopa lisäämällä kulutusta sen verran kuin ostovoima kasvaa. Tähän on Uotilan mielestä hyvät mahdollisuudet, koska palkat nousevat, korot laskevat ja inflaatio hidastuu.
Niin, totta on, että joidenkin ihmisten elämään ei taantuma vaikuta millään tavalla. Työ on mukavaa ja sitä on tarpeeksi, palkka juoksee ja nousee, kun tekee hommansa hyvin ja niin edelleen.
Mutta mitähän mahtavat miettiä ne tuhannet, joille on jo käynyt ovi teollisuuden yt-kierroksen alettua? Kun työpaikka menee alta, vain hullu keskittää voimansa tavarataloissa juoksemiseen. Lainat, laskut, vaatteet ja ruoat on ostettava joka tapauksessa. Ja ai niin, ne lasten päivähoitomaksut ja vaimon silmälasitkin.
Pitäisikö kirkon järjestää synninpäästöjä vastuuttomille kansalaisille, jotka eivät pääse toteuttamaan kansallisvelvollisuuttaan eli vinguttamaan visaansa?
Tilanteeseen sopivasti hallitus on aikeissa vapauttaa sunnuntaiaukioloajat, niin että työttömäksi joutuneet saavat yhden lisäpäivän viikossa päästäkseen katsomaan, mihin kaikkeen heillä ei ole varaa.
Taloussanomien haastattelema kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen on sentään fiksummilla linjoilla. Hän neuvoo ostamaan mielummin palveluita kuin tavaroita, koska ne ovat ekologisempi vaihtoehto. Siinä Heinonen on täysin oikeassa.
Taloussanomat opastaa myös suosimaan kotimaisia tuotteita. Kannatettavaa sinänsä. Mutta kuinkas ostat mitään kotimaista tuotetta, kun kaikki tuotanto on jo siirretty Kiinaan tai ainakin Ruotsiin tai Keski-Eurooppaan? Jos ostan Fazerin salmiakkia, joka on valmistettu Norjassa, miten paljon lopulta tuen kotimaista? Puhumattakaan jos ostan Kiinassa ommellun paidan, jossa suomalaista on vain firman logo.
Paras ja ekologisin tapa tukea suomalaista työtä on suosia palveluita. Jos menen parturiin, hänen tekemän hiustenleikkuunsa on takuulla kotimainen. Eikä kuntosalille kantamani rahatkaan taida vielä Intiaan kulkeutua.
Suomalaisia voi olla vaikea usuttaa turhaan kuluttamiseen. Sen verran me vierastamme ylhäältä tulevia ohjeita. Moni ostaa sen minkä tarvitsee eikä enempää. Siinä mielessä suomalaisilla on järki kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti