Näin joulupyhinä taas mainoksia perinteisestä Saksan-Itävallan mäkiviikosta. Joskus aikoinaan se oli parasta, mitä vuodenvaihteessa saattoi tapahtua. Neljä paikkakuntaa - Oberstdorf, Garmisch-Partenkirchen, Innsbruck ja Bischofshofen - olivat paitsi niminä toimittajan ja selostajan painajaisia, ne olivat mäkiä, joita puoli Eurooppaa tuijotti.
Pärjääkö Matti Nykänen? Onnistuuko Jari Puikkonen? Ovatko Ari-Pekka Nikkolan teiniviikset taas kasvaneet viime vuodesta? Mites Janne Ahosen kunto? Voittaako Toni Nieminen kokonaiskilpailun?
Omalta osaltani mäkiviikon jännittäminen taisi jäädä tuonne vuosituhannen vaihteeseen. Sen jälkeen suurin jännityksen aihe on yleensä ollut se, onko kisojen aikaan Keski-Euroopassa muualla lunta kuin mäessä. Tänä vuonna taitaa olla.
Parhaat muistot ovat jääneet mieleen niminä. 80-luvun telkkarisukupolvi muistaa Vegaard Opaasin, Primos Ulagan, Nykäsen pahimman kilpailijan, Jens Weissflogin, Jiri Parman ja Robert Ceconin, jolla oli aina naamari. Ja tietysti V-tyylin lanseeranneen Jan Boklövin ja kovan onnen iloisen soturin, Eddie Edwardsin, joka oli kaikkien kisojen pelle ja maskotti.
Meillä oli kotona Amiga 500:n alkeellinen mäkihyppykisa. Grafiikka oli heikko ja itse hyppysuoritus oli aika puuduttavan kankea, mutta aina päätimme veljeni kanssa innolla, kuka saa olla Nykänen ja kuka joutuu olemaan Weissflog tai joku viiksekäs puolalainen.
Ja olipa meillä myös mäkihyppääjänukke, jossa hyppääjä oli jostain kumista valmistettu ja sukset metallia. Sohvan pääty ja käsinoja saivat toimia alastulorinteenä ja hyppyrinä ja käsinojan laidalta nukke "ponnisti" olohuoneen matolle.
Muistot ovat jääneet, vaikka mäkiviikko nykyään yleensä jääkin väliin.
maanantai 29. joulukuuta 2008
sunnuntai 21. joulukuuta 2008
Ei hullumpi vuosi - loppujen lopuksi
Välillä tuntuu, ettei vuodesta meinaa jäädä mitään käteen. Viikot ja kuukaudet hurraavat yli niin nopeasti, että hädin tuskin on maanantai alkanut niin onkin jo perjantai. PItääpä siis kuitenkin muistella mitä hyvää tänä vuonna on sattunut:
- vakituinen työsopimus alkoi tammikuun alussa
- veljeni sai lapsen ja meni kihloihin
- olin hienolla viikon mittaisella "turneella" Sodankylän elokuvajuhlilla, sitten viikon Berliinissä
- kuntosavate on piristänyt ja parantanut kuntoa
- taloustoimittaja kurssi syksyllä oli antoisa ja sen kruunasi reissu Koreaan
- täytin 31 enkä vieläkään tarvi nitroja
- töissä ensi vuosi on suhteellisen turvattu, koska saimme kaksi uutta asiakasta
- parhaimmat ystävät ovat pysyneet
En aina ole kovin hyvä positiivisessa ajattelussa, mutta ei tuo lista nyt pahalta näytä.
- vakituinen työsopimus alkoi tammikuun alussa
- veljeni sai lapsen ja meni kihloihin
- olin hienolla viikon mittaisella "turneella" Sodankylän elokuvajuhlilla, sitten viikon Berliinissä
- kuntosavate on piristänyt ja parantanut kuntoa
- taloustoimittaja kurssi syksyllä oli antoisa ja sen kruunasi reissu Koreaan
- täytin 31 enkä vieläkään tarvi nitroja
- töissä ensi vuosi on suhteellisen turvattu, koska saimme kaksi uutta asiakasta
- parhaimmat ystävät ovat pysyneet
En aina ole kovin hyvä positiivisessa ajattelussa, mutta ei tuo lista nyt pahalta näytä.
"Suomi on laskeutunut joulun viettoon..."
Vuoden kierrossa on tiettyjä perusuutisia, joita ei voida välttää, ei sitten millään. Otsikoita ovat mm. nämä:
- lumen tulo yllätti autoilijat (yleensä kyseessä ovat eteläsuomalaiset, tarkemmin vielä Kehä III:n sisällä asuvat)
- juhannuksena hukkui 10 ihmistä (voi myös olla 15, jos on oikein kuuma)
- Katso ennakkoon Linnan juhlien upeimmat puvut (ennen)
- Katso kooste Linnan juhlien upeimmat puvut (jälkeen)
- XXX:n puku oli plagiaatti/kauhea/ihana/kallis/halpa/tissit paljastava
- Joululiikenteen huippu ajoittuu joulua edeltäville päiville ja pääteille
- Joulumyynti ylitti odotukset (mikä lama??)
- Suomi rauhoittui joulunviettoon
Näitä otsikoita näemme harvoin:
- Reiska sai ensimmäisen lämpimän ateriansa viikkoon Pelastusarmeijan jonossa
- Kaatopaikat ennätystäynnä joululahjapakkausten takia
- Alko: Halpa viina on virhe
- Poliitikon tunnustus: Nukuin kun kotikuntani päätettiin liittää naapuriin
- Ekonomisti: KUka piru noista taloussuhdanteista oikeasti tietää??
- EK: Vapaa markkinatalous ei pelastakaan maailmaa
- Keskusta: Turve on epätoivoinen oljenkortemme
- Taksikuski lauantaiyönä: Kuljetin selväpäistä asiakasta
Ja niin edelleen...
- lumen tulo yllätti autoilijat (yleensä kyseessä ovat eteläsuomalaiset, tarkemmin vielä Kehä III:n sisällä asuvat)
- juhannuksena hukkui 10 ihmistä (voi myös olla 15, jos on oikein kuuma)
- Katso ennakkoon Linnan juhlien upeimmat puvut (ennen)
- Katso kooste Linnan juhlien upeimmat puvut (jälkeen)
- XXX:n puku oli plagiaatti/kauhea/ihana/kallis/halpa/tissit paljastava
- Joululiikenteen huippu ajoittuu joulua edeltäville päiville ja pääteille
- Joulumyynti ylitti odotukset (mikä lama??)
- Suomi rauhoittui joulunviettoon
Näitä otsikoita näemme harvoin:
- Reiska sai ensimmäisen lämpimän ateriansa viikkoon Pelastusarmeijan jonossa
- Kaatopaikat ennätystäynnä joululahjapakkausten takia
- Alko: Halpa viina on virhe
- Poliitikon tunnustus: Nukuin kun kotikuntani päätettiin liittää naapuriin
- Ekonomisti: KUka piru noista taloussuhdanteista oikeasti tietää??
- EK: Vapaa markkinatalous ei pelastakaan maailmaa
- Keskusta: Turve on epätoivoinen oljenkortemme
- Taksikuski lauantaiyönä: Kuljetin selväpäistä asiakasta
Ja niin edelleen...
perjantai 19. joulukuuta 2008
Kotimainen leffasyksy jäi väliin
Joskus 5-6 vuotta sitten minulla oli perinne: kävin katsomassa kaikki kotimaiset ensi-iltaelokuvat teatterissa, kuulostivatpa ne kiinnostavilta tai eivät. Jossain vaiheessa perinne hävisi. Olin nähnyt ihan liikaa tusinaa ja tuntui turhauttavalta maksaa 10 euroa jostain Levottomat 3:sen tasoisesta pätkästä.
Nyt tilanne on toinen. En ole nähnyt yhtäkään syksyn kotimaista ensi-iltaa. En Päätaloa, en Putoavia enkeleitä ja tuo tuorein Blackoutkin epäilyttää.
En ole alkanut boikotoioda kotimaisia, mutta onkohan minusta tullut krantumpi? Palkkaa kun saa, niin raskisi sitä leffassakin käydä, mutta kaipa alan vaatia sitä, että sekä aiheen pitäisi tempaista mukaansa että elokuvan pitäisi olla tarpeeksi kunnianhimoinen. Tai sitten ole vain vanha ja väsynyt :).
Tuon Putoavia enkeleitä aion kyllä mennä katsomaan. Siinä lienee jotain potkua ja taitoa mukana. En tunne Lauri Viidan tuotantoa, mutta nyt olisi oiva tilaisuus tutustua.
Nyt tilanne on toinen. En ole nähnyt yhtäkään syksyn kotimaista ensi-iltaa. En Päätaloa, en Putoavia enkeleitä ja tuo tuorein Blackoutkin epäilyttää.
En ole alkanut boikotoioda kotimaisia, mutta onkohan minusta tullut krantumpi? Palkkaa kun saa, niin raskisi sitä leffassakin käydä, mutta kaipa alan vaatia sitä, että sekä aiheen pitäisi tempaista mukaansa että elokuvan pitäisi olla tarpeeksi kunnianhimoinen. Tai sitten ole vain vanha ja väsynyt :).
Tuon Putoavia enkeleitä aion kyllä mennä katsomaan. Siinä lienee jotain potkua ja taitoa mukana. En tunne Lauri Viidan tuotantoa, mutta nyt olisi oiva tilaisuus tutustua.
torstai 18. joulukuuta 2008
Goottikelit jatkuvat
Jotenkin tuntuu, ettei talvi aio tänäkään vuonna alkaa ollenkaan. Näitä goottitalvia voi kuvailla mustaksi sumuverhoksi, joka - jos hyvä tuuri käy - päiväsaikaan vähän valaistuu ja muuttuu harmaaksi. No, parin päivän päästä on talvipäivänseisaus (mikä, koomista kyllä, on nimipäiväni - selittäisiköhän osittain toisinaan synkkää mieltäni ;) ) ja sitten taas päivä pitenee. Ties vaikka kohta paistaisi taas aurinko.
Samaan aikaan kun täällä vesipisarat taas tanssivat ikkunalaudalla, Jenkeissä on tulipalopakkaset (taas heillä, you lucky bastards! :) ) ja lunta tupruttaa Las Vegasia myöten! Onpahan kunnon pyryjä ollut myös Alpeilla, Ranskassa ja Espanjassakin. Mutta Helsinki - enpä jaksa lumettaa sitä tuulista niemeä, yläkerran herra pohtii.
Huvittavaa on, että kun meillä joskus tupruttaa kunnolla lunta, niin koko kaupunki on kameroineen liikkeellä, räpsii kuvia kuin japanilaiset turistit ja syöksyy ostamaan liukureita, pulkkia ja lumilapioita. Joille on käyttöä kaksi päivää.
Helmikuulle varasin talvilomareissun Saariselälle. Ehkä siellä olisi parempi tilanne.
Samaan aikaan kun täällä vesipisarat taas tanssivat ikkunalaudalla, Jenkeissä on tulipalopakkaset (taas heillä, you lucky bastards! :) ) ja lunta tupruttaa Las Vegasia myöten! Onpahan kunnon pyryjä ollut myös Alpeilla, Ranskassa ja Espanjassakin. Mutta Helsinki - enpä jaksa lumettaa sitä tuulista niemeä, yläkerran herra pohtii.
Huvittavaa on, että kun meillä joskus tupruttaa kunnolla lunta, niin koko kaupunki on kameroineen liikkeellä, räpsii kuvia kuin japanilaiset turistit ja syöksyy ostamaan liukureita, pulkkia ja lumilapioita. Joille on käyttöä kaksi päivää.
Helmikuulle varasin talvilomareissun Saariselälle. Ehkä siellä olisi parempi tilanne.
Aika todella laukkaa
Aika kulkee kyllä pirun nopeasti. Parhaita esimerkkejä siitä on se, etten ole jaksanut kirjoittaa tänne sivulle marraskuun jälkeen. Viikot tosiaan juoksevat. Taas on perjantai! Toisaalta voi sanoa, että kun on näin synkkää, niin parempi onkin, että aika juoksee.
Jännä juttu, miten neljä kuukautta sitten tapahtuneet asiat tuntuvat siltä kuin ne olisivat olleet eilen. VAStahan olin taloustoimittajakurssilla Haikossa. Se tapahtui syyskuun alussa. Synttärit olivat aivan vasta. Niistä bileistä on kohta kaksi kuukautta. Ja Korean-reissu, eihän siitä voi olla juuri viikkoa kauempaa. Koreasta palattiin yli kuukausi sitten.
Viikot sulauttaa tasaiseksi massaksi se, että joka päivä tuulee ja useimmiten myös sataa. Päiviä ja viikkoja on vaikea erottaa toisistaan.
Joskus 25-vuotiaana muuan kaveri sanoi, että ihmisen elämässä ikäkausi 25-30 menee kaikkein nopeimmin. Niin se kyllä meni. Nyt ollaan jo neljännelläkymmenellä :). Opiskeluaika oli ihan erilaista, puhumattakaan kouluajoista.
No, onneksi pääsee pian joulun viettoon!
Jännä juttu, miten neljä kuukautta sitten tapahtuneet asiat tuntuvat siltä kuin ne olisivat olleet eilen. VAStahan olin taloustoimittajakurssilla Haikossa. Se tapahtui syyskuun alussa. Synttärit olivat aivan vasta. Niistä bileistä on kohta kaksi kuukautta. Ja Korean-reissu, eihän siitä voi olla juuri viikkoa kauempaa. Koreasta palattiin yli kuukausi sitten.
Viikot sulauttaa tasaiseksi massaksi se, että joka päivä tuulee ja useimmiten myös sataa. Päiviä ja viikkoja on vaikea erottaa toisistaan.
Joskus 25-vuotiaana muuan kaveri sanoi, että ihmisen elämässä ikäkausi 25-30 menee kaikkein nopeimmin. Niin se kyllä meni. Nyt ollaan jo neljännelläkymmenellä :). Opiskeluaika oli ihan erilaista, puhumattakaan kouluajoista.
No, onneksi pääsee pian joulun viettoon!
perjantai 21. marraskuuta 2008
Köyhä ei käskien kuluta
Naputtelin jo aiemmin rivejä siitä, kuinka tavallisia ihmisiä patistetaan lompakkonsa ihmevoimalla pelastamaan Suomi lamasta. Tässä sitaatti Taloussanomista:
– Hirveästi käydään vihaista kansalaiskeskustelua, että on se törkeää, kun kuluttajien harteille sälytetään vastuu. Mutta millä harteilla se pidemmän päälle voi olla kuin ihmisten, kuluttajien harteilla, Sampo Pankin ekonomisti Lauri Uotila huomauttaa.
Yksityinen kulutus on Uotilan mukaan kaikkein tärkeintä Suomen työllisyydelle, tuotannolle ja tulojen muodostukselle, vaikka viennin osuus on kansainvälisesti vertaillen varsin suuri.
Kansanjoukot voivat elvyttää jatkamalla ja jopa lisäämällä kulutusta sen verran kuin ostovoima kasvaa. Tähän on Uotilan mielestä hyvät mahdollisuudet, koska palkat nousevat, korot laskevat ja inflaatio hidastuu.
Niin, totta on, että joidenkin ihmisten elämään ei taantuma vaikuta millään tavalla. Työ on mukavaa ja sitä on tarpeeksi, palkka juoksee ja nousee, kun tekee hommansa hyvin ja niin edelleen.
Mutta mitähän mahtavat miettiä ne tuhannet, joille on jo käynyt ovi teollisuuden yt-kierroksen alettua? Kun työpaikka menee alta, vain hullu keskittää voimansa tavarataloissa juoksemiseen. Lainat, laskut, vaatteet ja ruoat on ostettava joka tapauksessa. Ja ai niin, ne lasten päivähoitomaksut ja vaimon silmälasitkin.
Pitäisikö kirkon järjestää synninpäästöjä vastuuttomille kansalaisille, jotka eivät pääse toteuttamaan kansallisvelvollisuuttaan eli vinguttamaan visaansa?
Tilanteeseen sopivasti hallitus on aikeissa vapauttaa sunnuntaiaukioloajat, niin että työttömäksi joutuneet saavat yhden lisäpäivän viikossa päästäkseen katsomaan, mihin kaikkeen heillä ei ole varaa.
Taloussanomien haastattelema kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen on sentään fiksummilla linjoilla. Hän neuvoo ostamaan mielummin palveluita kuin tavaroita, koska ne ovat ekologisempi vaihtoehto. Siinä Heinonen on täysin oikeassa.
Taloussanomat opastaa myös suosimaan kotimaisia tuotteita. Kannatettavaa sinänsä. Mutta kuinkas ostat mitään kotimaista tuotetta, kun kaikki tuotanto on jo siirretty Kiinaan tai ainakin Ruotsiin tai Keski-Eurooppaan? Jos ostan Fazerin salmiakkia, joka on valmistettu Norjassa, miten paljon lopulta tuen kotimaista? Puhumattakaan jos ostan Kiinassa ommellun paidan, jossa suomalaista on vain firman logo.
Paras ja ekologisin tapa tukea suomalaista työtä on suosia palveluita. Jos menen parturiin, hänen tekemän hiustenleikkuunsa on takuulla kotimainen. Eikä kuntosalille kantamani rahatkaan taida vielä Intiaan kulkeutua.
Suomalaisia voi olla vaikea usuttaa turhaan kuluttamiseen. Sen verran me vierastamme ylhäältä tulevia ohjeita. Moni ostaa sen minkä tarvitsee eikä enempää. Siinä mielessä suomalaisilla on järki kädessä.
Korea piristi
Kävin sitten Koreassa niin kuin oli puhe. Mukava reissu ja piristi ihmeesti tähän aikaan vuodesta! Soulissa paistoi jopa aurinko lähes joka päivä, ja pikkutakki päällä tarkeni hyvin.
Soul on kyllä valtava kaupunki - ei pelkästään väkilukunsa (12 miljoonaa varsinaisessa kaupungissa, vähintään 20 miljoonaa metropolialueella) vaan myös massiivisten talojensa puolesta. Soul ei ollut aivan täynnä pilvenpiirtäjiä mutta eipä paljon puuttunut. Niin sanottu vanha osa kaupunkia oli rumempi, koska taloista tuli mieleen "ylimittainen Merihaka" (joku vertasi sitä Neuvostoliittoon), mutta uusi, 90-luvulta lähtien rakennettu moderni liike-elämän keskus oli varsin säihkyvä ja näyttävä - varsinkin iltavalaistuksessa.
Koreassa näki selvästi, ettei vanhaa juuri ole. Japani valloitti maata 1910-45 ja Korean sota (1950-53) tuhosi melkein loput. Paradoksaalistahan on, että Japani on omassa maassaan pyrkinyt säilyttämään mahtavaa historiaansa kaikin tavoin, mutta ilmeisesti valloittajana ei tehnyt mieli miettiä 5000-vuotista korealaista tarinaa.
Soulilla ei oikein ole historiaa. Jonkin verran tuli vastaan vanhoja temppeleitä ja linnoja. Hienojen kulissien takana näkyi jonkin verran "slummeja" ja hökkelikyliä, joiden asukkaat eivät palanneet töistä uusilla Mersuilla tai Bemareilla, joita kaduilla näkyi paljon. Mukana olleet enemmän autoista ymmärtävät pojat bongasivat harvinaisia, eksklusiivisia automalleja pikkubussin ikkunasta.
Kävimme myös Pohjois-Korean rajalla niin sanotulla DMZ-vyöhykkeellä (demilitarized zone). Pääsimme aivan rajan pintaan, sellaisille alueille, joille kaikki turistit eivät pääse. Vilkuilimme näköalapaikalta rajan pinnassa olevaa pohjoiskorealaisten Propaganda Villagea, jossa on tiettävästi joitakin satoja asukkaita. Näimme Bridge of No Returnin, sillan jota myöten sotavankeja on palautettu puolin ja toisin. Todistimme ällistyttävää näytelmää, jossa "modifioidussa taekwondo-asennossa" patsastelevat eteläkorealaiset vartijat poseerasivat meille rajan pinnassa olevassa parakissa.
No, ei poseeraamisessa vielä mitään, mutta pääsimme parakkiin, josta puolet on etelää, puolet pohjoista. Siis saimme kuvauttaa itsemme "hymypoikien" eli vartijoiden kanssa kuin japanilaiset kuvaavat toisiaan Havis Amandan patsaalla.
Mielenkiintoista oli kuulla mietteitä Koreoiden mahdollisesta yhdistymisestä. Sitä pidettiin periaatteessa hyvänä asiana esimerkiksi siksi, että jako tuntuu yhä keinotekoiselta ja monet suvut pääsisivät vihdoin yhteen.
Toisaalta jotkut ovat arvioineet, että Koreioiden yhdistyminen tulisi maksamaan kaikkinensa 10 kertaa niin paljon kuin Saksojen yhdistyminen. Paljon mahdollista. Niin suuri on niemimaan kahden osan elintasoero.
KUulimme, että Kim Jong-Ilin maassa on yli 20 000 Arvoisan JOhtajan patsasta. Neuvostoliitto tulee mieleen. Jos Pjöngjang haluaisi mahdollisen yhdistymisen sattuessa hankkia nopeasti valuuttaa, niin se voisi saada pohjakassaa myymällä kaikki Kimin patsaat länsimaisille keräilijöille.
Mutta vaikka reissu meni hyvin, paluulennolla taas sairastuin. Niin kävi vuosi sittenkin, kun palasin Kyprokselta. Työmatkat ovat vaarallisia! Kärsin myös lauantaina elämäni ensimmäisestä jet lagista, kun en saanut hetkeäkään kunnon unta Finskin lentävissä ekologisissa tuholaisissa eli Airbus 340:sissä.
Ai niin, unohdin, että Airbus 340:t ovat ympäristöystävällisiä. Niin meille kerrottiin syksyllä Finnairilla. Ai miksi? Koska ne kuluttavat vain 80 prosenttia perinteisistä MD-11-koneiden kulutuksesta! Muistaakseni Helsingistä Shanghaihin lentävä kone ottaa kyytiinsä 30 000 litraa kerosiinia, Korean-välillä määrä lienee suurin piirtein sama. Ai että maailma on taas vihreämpi!
Soul on kyllä valtava kaupunki - ei pelkästään väkilukunsa (12 miljoonaa varsinaisessa kaupungissa, vähintään 20 miljoonaa metropolialueella) vaan myös massiivisten talojensa puolesta. Soul ei ollut aivan täynnä pilvenpiirtäjiä mutta eipä paljon puuttunut. Niin sanottu vanha osa kaupunkia oli rumempi, koska taloista tuli mieleen "ylimittainen Merihaka" (joku vertasi sitä Neuvostoliittoon), mutta uusi, 90-luvulta lähtien rakennettu moderni liike-elämän keskus oli varsin säihkyvä ja näyttävä - varsinkin iltavalaistuksessa.
Koreassa näki selvästi, ettei vanhaa juuri ole. Japani valloitti maata 1910-45 ja Korean sota (1950-53) tuhosi melkein loput. Paradoksaalistahan on, että Japani on omassa maassaan pyrkinyt säilyttämään mahtavaa historiaansa kaikin tavoin, mutta ilmeisesti valloittajana ei tehnyt mieli miettiä 5000-vuotista korealaista tarinaa.
Soulilla ei oikein ole historiaa. Jonkin verran tuli vastaan vanhoja temppeleitä ja linnoja. Hienojen kulissien takana näkyi jonkin verran "slummeja" ja hökkelikyliä, joiden asukkaat eivät palanneet töistä uusilla Mersuilla tai Bemareilla, joita kaduilla näkyi paljon. Mukana olleet enemmän autoista ymmärtävät pojat bongasivat harvinaisia, eksklusiivisia automalleja pikkubussin ikkunasta.
Kävimme myös Pohjois-Korean rajalla niin sanotulla DMZ-vyöhykkeellä (demilitarized zone). Pääsimme aivan rajan pintaan, sellaisille alueille, joille kaikki turistit eivät pääse. Vilkuilimme näköalapaikalta rajan pinnassa olevaa pohjoiskorealaisten Propaganda Villagea, jossa on tiettävästi joitakin satoja asukkaita. Näimme Bridge of No Returnin, sillan jota myöten sotavankeja on palautettu puolin ja toisin. Todistimme ällistyttävää näytelmää, jossa "modifioidussa taekwondo-asennossa" patsastelevat eteläkorealaiset vartijat poseerasivat meille rajan pinnassa olevassa parakissa.
No, ei poseeraamisessa vielä mitään, mutta pääsimme parakkiin, josta puolet on etelää, puolet pohjoista. Siis saimme kuvauttaa itsemme "hymypoikien" eli vartijoiden kanssa kuin japanilaiset kuvaavat toisiaan Havis Amandan patsaalla.
Mielenkiintoista oli kuulla mietteitä Koreoiden mahdollisesta yhdistymisestä. Sitä pidettiin periaatteessa hyvänä asiana esimerkiksi siksi, että jako tuntuu yhä keinotekoiselta ja monet suvut pääsisivät vihdoin yhteen.
Toisaalta jotkut ovat arvioineet, että Koreioiden yhdistyminen tulisi maksamaan kaikkinensa 10 kertaa niin paljon kuin Saksojen yhdistyminen. Paljon mahdollista. Niin suuri on niemimaan kahden osan elintasoero.
KUulimme, että Kim Jong-Ilin maassa on yli 20 000 Arvoisan JOhtajan patsasta. Neuvostoliitto tulee mieleen. Jos Pjöngjang haluaisi mahdollisen yhdistymisen sattuessa hankkia nopeasti valuuttaa, niin se voisi saada pohjakassaa myymällä kaikki Kimin patsaat länsimaisille keräilijöille.
Mutta vaikka reissu meni hyvin, paluulennolla taas sairastuin. Niin kävi vuosi sittenkin, kun palasin Kyprokselta. Työmatkat ovat vaarallisia! Kärsin myös lauantaina elämäni ensimmäisestä jet lagista, kun en saanut hetkeäkään kunnon unta Finskin lentävissä ekologisissa tuholaisissa eli Airbus 340:sissä.
Ai niin, unohdin, että Airbus 340:t ovat ympäristöystävällisiä. Niin meille kerrottiin syksyllä Finnairilla. Ai miksi? Koska ne kuluttavat vain 80 prosenttia perinteisistä MD-11-koneiden kulutuksesta! Muistaakseni Helsingistä Shanghaihin lentävä kone ottaa kyytiinsä 30 000 litraa kerosiinia, Korean-välillä määrä lienee suurin piirtein sama. Ai että maailma on taas vihreämpi!
Kuluttaja the pankkikriisin herra, osa 2
Jo lokakuussa kirjoitin mattimeikäläisen vaativasta osasta finanssikriisin torjunnassa: hänen on tosiaan säästettävä mahdollisimman paljon, jotta rahaa riittäisi pahan päivän varalle ja pankkien varat riittäisivät, ja toisaalta tuhlattava kuin Carrie Bradshaw, jotta "talous pyörisi". Ainakin mikäli uskomme valtiovarainministeri Jyrki Kataista ja muita liike-elämämyönteisiä partiopoikia. Ja miksi emme uskoisi.
Mutta, ei tässä vielä kaikki. Hallitus julkisti jokin aika sitten kansallisen energia- ja ilmastostrategia. Sovittaessa siitä, kenellä on suurin vastuu sähkönkulutuksen kääntämisessä laskuun, pallo heitettiin yllättäen kuluttajalle. "Teollisuushan ei millään, ei sitten millään voi enää säästää energiaa, johan tässä ollaan nappi otsassa muutenkin", etujärjestöt vouhkaavat, vaikka tietävät, että säästöjä olisi tehtävissä vaikka kuinka paljon - ensimmäisenä voisi aloittaa johtajien palkoista. Esimerkiksi EK:n Niklas Herlin tienasi viime vuonna 2,5 miljoonaa euroa.
Siis, sama suomeksi: kuluttajan (täytyy aina muistaa, ettei sovi puhua ihmisestä, sillä ihminenhän on pohjimmiltaan kaupallinen yksikkö) on ostettava tupansa täyteen telkkareita, videotykkejä, viinicoolereita, tietokone mieluiten joka perheenjäsenelle oma ja tietysti muistettava kansallisvelvollisuus eli ainakin yksi Thaimaan-matka vuodessa.
Mutta: nämä kaikki koneet eivät saa lisätä energiankulutusta vaan pienentää sitä. siis mitä enemmän kulutusta, sitä vähemmän energiaa sen täytyy kuluttaa.
Miten tämä onnistuu? Vain hallitus voi tietää sen.
Mutta, ei tässä vielä kaikki. Hallitus julkisti jokin aika sitten kansallisen energia- ja ilmastostrategia. Sovittaessa siitä, kenellä on suurin vastuu sähkönkulutuksen kääntämisessä laskuun, pallo heitettiin yllättäen kuluttajalle. "Teollisuushan ei millään, ei sitten millään voi enää säästää energiaa, johan tässä ollaan nappi otsassa muutenkin", etujärjestöt vouhkaavat, vaikka tietävät, että säästöjä olisi tehtävissä vaikka kuinka paljon - ensimmäisenä voisi aloittaa johtajien palkoista. Esimerkiksi EK:n Niklas Herlin tienasi viime vuonna 2,5 miljoonaa euroa.
Siis, sama suomeksi: kuluttajan (täytyy aina muistaa, ettei sovi puhua ihmisestä, sillä ihminenhän on pohjimmiltaan kaupallinen yksikkö) on ostettava tupansa täyteen telkkareita, videotykkejä, viinicoolereita, tietokone mieluiten joka perheenjäsenelle oma ja tietysti muistettava kansallisvelvollisuus eli ainakin yksi Thaimaan-matka vuodessa.
Mutta: nämä kaikki koneet eivät saa lisätä energiankulutusta vaan pienentää sitä. siis mitä enemmän kulutusta, sitä vähemmän energiaa sen täytyy kuluttaa.
Miten tämä onnistuu? Vain hallitus voi tietää sen.
lauantai 8. marraskuuta 2008
Asehullujen logiikkaa
Amerikkalaisia kun ymmärtäisi! Presidentti Barack Obama on ilmoittanut, että hän saattaa kieltää puoliautomaattiset aseet. Uutinen kuulostaa todella hyvältä maassa, joka on päässyt maailmankuuluksi kahden kouluammuskelun myötä. Ja ihanko asehullujen USAssa rajoitettaisiin aseiden saatavuutta? Mainiota!
Mutta ei. Sitaatti Hesarista:
Mutta ei. Sitaatti Hesarista:
Kauppiaiden mukaan asiakkaat pelkäävät Obaman kieltävän sotilasmalliset, puoliautomaattiset aseet. Kalašnikov- ja AR-15 -kiväärimallit ovat huudossa.
"Vallalla näyttää olevan pelko, että nämä kielletään", arizonalainen asekauppias David Greenberg kertoi myytyään AR-15-kiväärit loppuun. Kansasilaisen asekauppiaan mukaan myynti on lisääntynyt yli 50 prosenttia.
Huhhuh! Kuka voi ikinä missään tilanteessa tarvitaan kotiinsa Kalashnikovia, ellei ole gangsteri tai seonnut palkkasotilas? Toisin sanoen Obaman "rauhantyö" on lisännyt asevarustelua. Hesarin kuvassa karskin näköinen mies hypistee automaattikivääriä, jolla varmasti teurastaisi vaikka kokonaisen pienen kylän.
Miksi ihmeessä tällaisia myydään missään? Sitä ei voi tavallinen ihminen käsittää.
Obama on kannattanut vapaata aseenkanto-oikeutta mutta hän on halunnut kieltää sotilasmalliset aseet.
Niin, ei Obamallakaan ole pokkaa vastustaa NRA:n valtakunnassa vapaata aseenkanto-oikeutta. Muuten häntä ei oltaisi ikinä valittu - ainakaan elävänä.Obamaan voi vain pettyä
Jotain oikeutta on sentään maailmassa: Barack Obama valittiin USAn presidentiksi! Ei niin pientä lehteä varmasti ole maailmassa julkaistukaan, jossa asiaa ei olisi kerrottu.
Mediassa on ihan oikeutetusti puhuttu, että Obamalla on uskomattoman suuri ongelmavyyhti selvitettävänään: talousvaikeuksia, Irakia, Afganistania, ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ja vaikka kansa niin auliisti kääntyikin hänen puolelleen, uskon, etttä Obamalla riittää työtä selättää etniseen taustaansa liittyvät ennakkoluulot.
Eurooppa odottaa Obamasta suurin piirtein uutta Messiasta. Olemme lopen uupuneet George W. Bushin törttöilyyn ja olemme odottaneet, että uusi presidentti valitaan. "Hänen täytyy olla joka tapauksessa parempi kuin Bushin", suut ovat kuiskineet. Maailman on pakko muuttua Obaman myötä, ihmiset sanovat.
JOku tutkija sanoi jo tällä viikolla, että eurooppalaiset pettyvät väkisin Obamaan. Hänellä on niin paljon töitä, ettei hän millään voi ratkaista kaikkia ongelmia. Toivomme USAn vetäytyvän Irakista ja Afganistanista, ratkaisevan talousongelmat, allekirjoittavan ilmastosopimuksen ja niin edelleen, mutta mitä lopulta tapahtuu? Muuttuuko mikään?
Sitä sopii kysyä. Toivottavasti. Mutta kyllä Obaman on samalla alettava työn touhuun, sen verran paljon virheitä on vielä maailmassa.
Mediassa on ihan oikeutetusti puhuttu, että Obamalla on uskomattoman suuri ongelmavyyhti selvitettävänään: talousvaikeuksia, Irakia, Afganistania, ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ja vaikka kansa niin auliisti kääntyikin hänen puolelleen, uskon, etttä Obamalla riittää työtä selättää etniseen taustaansa liittyvät ennakkoluulot.
Eurooppa odottaa Obamasta suurin piirtein uutta Messiasta. Olemme lopen uupuneet George W. Bushin törttöilyyn ja olemme odottaneet, että uusi presidentti valitaan. "Hänen täytyy olla joka tapauksessa parempi kuin Bushin", suut ovat kuiskineet. Maailman on pakko muuttua Obaman myötä, ihmiset sanovat.
JOku tutkija sanoi jo tällä viikolla, että eurooppalaiset pettyvät väkisin Obamaan. Hänellä on niin paljon töitä, ettei hän millään voi ratkaista kaikkia ongelmia. Toivomme USAn vetäytyvän Irakista ja Afganistanista, ratkaisevan talousongelmat, allekirjoittavan ilmastosopimuksen ja niin edelleen, mutta mitä lopulta tapahtuu? Muuttuuko mikään?
Sitä sopii kysyä. Toivottavasti. Mutta kyllä Obaman on samalla alettava työn touhuun, sen verran paljon virheitä on vielä maailmassa.
Miesasiaa tynnyrin pohjalta
Mies"tutkija" Henry Laasanen on melkein yhtä merkillinen tyyppi kuin Timo T.A. Mikkonen. No, eihän nyt röyhkeydessään ja omahyväisyydessään pääse lähellekään Timo T. A. ta, mutta en voi käsittää, miten hänen niin sanottu tieteellinen tutkimuksensa oikein voi edetä yliopistomaailmassa. Hänen väitteillään ei tunnu olevan mitään järjellistä kaikupohjaa.
Lauantain Hesarissa (www.hs.fi/talous/artikkeli/Miestutkija+Palkkatasa-arvo+tekisi+naisista+miehi%C3%A4+vauraampia/1135240915222) Laasasen huolenaiheena on palkkatasa-arvo. Hän pelkää, että jos naisten keskipalkat nousisivat samalle tasolle kuin miesten, naisista tulisi käytännössä miehiä vauraampia.
Laasanen sanoo HS:ssä:
"Naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Lopputuloksena naisten elintaso ja kulutustaso ovat suuremmat kuin palkkavertailujen perusteella voitaisiin olettaa", perustelee Laasanen.
Väite liittyy Laasasen lähes humpuukilta vaikuttavaan tutkimukseen naisten seksuaalisesta vallasta. Sen mukaan naiset käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ulkonäköään, seksuaalista vetovoimaansa ja naiseuttaan hankkiessaan valtaa työpaikoilla ja baareissa. Ja pieni mies vikisee, voi voi, hyi hyi, paha nainen vilkuttaa mulle silmää!
Jos ymmärrän oikein Laasasen mukaan on siis väärin, että naisten palkkataso nousisi. Koska he Laasasen mukaan kuitenkin saavat rahaa myös aviomiehiltään, poikaystäviltään ja rakastajattariltaan, niin hehän mokomat kirisivät miesten ohi palkkatasossa!
Siis mitä? Ensinnäkin voi kysyä: entä sitten? Naiset ovat kautta aikojen olleet miehiä jäljessä palkkataulukoissa ja jos he nyt menisivät ohi, niin se olisi vain uusi, mielenkiintoinen vaihe.
Ja toiseksi: jos naiset tienaisivat enemmän, heidän ei tarvitsisi pyytää rahaa, jos he tekevät sitä nytkään. Laasanenhan myöntää, että miehet antavat naiselleen rahaa ihan vapaaehtoisesti.
Ja kolmanneksi: Laasasen teoria antaa naisista hyvin blondimaisen, avuttoman kuvan. Ikään kuin he eläisivät kädestä suuhun ja odottaisivat namipaloja, joita miehet heittävät heille pöydästä. "Ota tuosta pari sataa ja lähde shoppailemaan!" "Voiku kiva Jari, nyt olen loppukuun onnellinen!"
Pitääkö Laasanen naisia ihan narreina? Kaikesta päätellen. HÄn tuntuu elävän siinä maailmassa, jossa miehet tuovat leivän pöytään ja naiset seisovat keittiössä lihapataa hämmentämässä, pullantuoksuisena, toisella kädellä isännälle töppösiä jalkaan tuoden ja toisella kädellä lapsen vaippoja vaihtaen.
HS-sitaatti taas.
Suomalaiset ja monet muutkin eurooppalaiset naiset elävät nykyisin miehiä kauemmin ja perivät puolisoiltaan arvokasta omaisuutta. Avioliiton aikana taas miehen tulot koituvat myös naisen hyödyksi.
Niin, ja samalla tavalla naisen ostamat päätyvät miehen hyödyksi! Jos siis puhutaan yhteisistä tavaroista.
Laasasen mukaan hyvä palkka ei merkitse miehelle pelkästään toimeentuloa: palkalla ja asemalla on oleellinen merkitys pariutumismarkkinoilla. Pienituloisimmat miehet jäävät muita useammin ilman puolisoa.
Tämä on Laasasen keskeisiä väitteitä, joita en purematta niele. Palkka takuulla helpottaa mahdollisuuksia löytää nainen, mutta toisaalta kaikki naiset eivät ole sellaisia pehmopäitä kuin tutkija kaiketi olettaa eli tuijottavat vain lompakon paksuutta.
Kohta Koreaan!
Ei sitä oikein kunnolla vieläkään tajua: maanantaina lennän vajaaksi viikoksi Koreaan! Reissu liittyy taloustoimittajakurssiin, jolla olen syksyn ajan ollut. Kyseessä on siis tutustumis- ja koulutusmatka. Käymme useissa talouselämän etujärjestöissä ja onpa listalla muuan ministeriökin.
Yritysvierailujen järjestäminen on näköjään ollut yllättävän vaikeaa Souliin, koska niitä ei ole oikein meinattu saada. Harmi sinänsä, koska yrityksissä olisi paljon enemmän konkreettista näkemistä. Elinkeinoelämän lobbausjärjestöthän suoltavat omaa melko arvattavissa olevaa nuottiaan.
Mutta enpä valita, kun on ilmainen reissu tiedossa! Ja onhan tässä muutenkin uusi valloitus, koska en koskaan aikaisemmin ole ollut Euroopan ulkopuolella! Thaimaan tusinarannikot eivät kiinnosta ja New Yorkia, muiden muassa, olen vältellyt, koska päätin, että Bushin hallinnon aikana en sinne mene.
Ja isoimpia syitä ovat tietysti olleet se, että kaukomatkojen lentäminen on niin saastuttavaa touhua, että sitä pitää vältellä viimeiseen saakka. Eikä ole halpaakaan! Itse asiassa hämmästelen, miten ihmisillä on varaa lentää mihinkään Thaimaahan! Ja vielä perheensä kanssa! Tonni per nuppi plus ruoat, juomat ja mauttomat turisti-t-paidat ja uimapatjat! Mistä rahat??
Yritysvierailujen järjestäminen on näköjään ollut yllättävän vaikeaa Souliin, koska niitä ei ole oikein meinattu saada. Harmi sinänsä, koska yrityksissä olisi paljon enemmän konkreettista näkemistä. Elinkeinoelämän lobbausjärjestöthän suoltavat omaa melko arvattavissa olevaa nuottiaan.
Mutta enpä valita, kun on ilmainen reissu tiedossa! Ja onhan tässä muutenkin uusi valloitus, koska en koskaan aikaisemmin ole ollut Euroopan ulkopuolella! Thaimaan tusinarannikot eivät kiinnosta ja New Yorkia, muiden muassa, olen vältellyt, koska päätin, että Bushin hallinnon aikana en sinne mene.
Ja isoimpia syitä ovat tietysti olleet se, että kaukomatkojen lentäminen on niin saastuttavaa touhua, että sitä pitää vältellä viimeiseen saakka. Eikä ole halpaakaan! Itse asiassa hämmästelen, miten ihmisillä on varaa lentää mihinkään Thaimaahan! Ja vielä perheensä kanssa! Tonni per nuppi plus ruoat, juomat ja mauttomat turisti-t-paidat ja uimapatjat! Mistä rahat??
tiistai 28. lokakuuta 2008
Luksustuoteporvari joutuu nöyrtymään
Finanssikriisillä on karmeita seurauksia. Voi olla, että me emme saakaan kaikki ostaa Bang&Olufsenin stereoita, Louis Vuittonin veskoja, Gantin ja Sandin talvitakkeja emmekä käydä drinksulla tai sidukalla (kaksi sanaa, joita ehkä eniten vihaan) Espalla.
Taloussanomat sen paljastaa, otsikolla Luksuksesta tuli noloa. Mielestäni tämä viime vuodet kestänyt luksuspelleily on ollut koko ajan noloa.
http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/10/28/luksuksesta-tuli-noloa/200827922/139
Siteeraus:
"Himoshoppaajat ovat Yhdysvalloissa ryhtyneet kalliiden muotivaatteiden sijaan etsimään halpoja löytöjä ja kosmetiikkafirmat ovat alkaneet mainostaa tuotteidensa edullisuutta. Suomessakin hintatietoisuus on lisääntynyt ja naistenlehdet ovat lakanneet suitsuttamasta luksusvalintoja."
On se kauheaa! Ihanko ovat joutuneet miettimään, onko parin sadan euron farkuissa, 80 euron t-paidoissa ja 300 euron keittiöjakkaroissa sittenkään järkeä! Ei! Miksi näin?
"Jopa naistelehti Gloria, joka ilmoittaa olevansa laatutietoisten edelläkävijöiden lifestyle-lehti, on kääntänyt kelkkaansa. Uusimman lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja kirjoittaa kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito ja toteaa, että se on mitä ajankohtaisinta luettavaa."
Jopas jotain! Että muka kirpparille pitäisi nöyrtyä! Ei, kyllä ennen teen Burberryn neuleistani rukkaset kuin lähden UFFille, porvari tuumii.
Taantuma ajaa yleensä ihmisiä taas kohti järjen käyttöä. Nousukauden aikana mopo karkaa käsistä. Fiksutkin ihmiset elävät siinä ekonomistien ja valtiovarainministerien luomassa illuusiossa, että taloukasvu voi jatkua ikuisesti. Ihmiset alkavat miettiä, onko joku tavara oikeasti tarpeellinen. Useimmiten ei ole.
Kuten sanottu, en ole oikein missään vaiheessa ole ymmärtänyt, mikä tässä 2000-luvun merkkituotevillityksessä oikein on innostanut. Minusta olisi koko ajan ollut noloa raahata jotain Björn Borgin treenikassia tai pukeutua Bossin alkkareihin, koska silloin ihmiset olisivat hyvällä syyllä miettineet, tienaanko liikaa (vastaus: en) tai olenko muuten vain päästäni vialla.
Kun ihmiset maksavat naama peruslukemilla tavallisista kalsareista 40-50 euroa, heille pitäisi tarjota sähköshokkeja, ei uutta käyttöluottoa.
Itse olen hankkinut koko ajan kirpparivaatteita ja harkinnut ostoksiani, vaikka luvalla sanoen, välillä on tullut turhaakin ostettua, en ole täydellinen! JOhan tuo ökytuotteista luopuminen ja turhan ostosten välttäminen on aivan järkiteko ja erittäin ekologinen sellainen.
perjantai 3. lokakuuta 2008
Syksuytuhnu valtaa alaa
Ulkona on taas tyypillinen "syksytuhnusää": tasaisen harmaata, pilvistä, välillä sataa, tuulee kovaa. Tällaista riittää ainakin viikoksi eteenpäin. Tätä tämä taas on. Pitää vain jaksaa.
Tulee väkisin flashback mieleen: tällaiseltahan viime talvi näytti koko ajan! Toivottavasti tämä talvi ei kuitenkaan ole yhtä surkea.
Brittien "ilmatieteen laitos" Metoffice toteaa ensimmäisessä talviennusteessaan:
Winter temperatures are more likely to be above normal over much of the European region. However, this winter is likely to be less mild than last winter, when above-average temperatures were widespread.
Siis keskimääräistä lämpimämpää, mutta "todennäköisesti vähemmän leutoa" kuin viime talvena. Sehän lohduttaakin. Voi olla, ettei joka päivä ole +5 vaan saattaa käydä jopa lähellä nollaa!
Tulee väkisin flashback mieleen: tällaiseltahan viime talvi näytti koko ajan! Toivottavasti tämä talvi ei kuitenkaan ole yhtä surkea.
Brittien "ilmatieteen laitos" Metoffice toteaa ensimmäisessä talviennusteessaan:
Winter temperatures are more likely to be above normal over much of the European region. However, this winter is likely to be less mild than last winter, when above-average temperatures were widespread.
Siis keskimääräistä lämpimämpää, mutta "todennäköisesti vähemmän leutoa" kuin viime talvena. Sehän lohduttaakin. Voi olla, ettei joka päivä ole +5 vaan saattaa käydä jopa lähellä nollaa!
Elämää suurempaa draamaa
Moni kaveri saattaa tietääkin, että suurimpia haaveitani on joskus saada näytelmä esitettäväksi ison teatterin lavalle. Vaasassa Ramppi-aikoina kirjoitinkin monta näytelmää, joista en kyllä ole kaikkiin enää kovin tyytyväinen, mutta nyt kun on ollut vuosia töissä, niin ei oikein riitä aikaa eikä energiaa draaman takomiseen.
No, en ole kuitenkaan luovuttanut. LÄhetin ennakkotehtävät Teakin ja työväenopiston yhteistyössä järjestämään kurssiin Näyttämölle kirjoittaminen. Kevääseen saakka kestävän kurssin aikana olisi saada aikaan täyspitkä näytelmä ammattilaisten avittamana ja muiden kurssilaisten tukemana.
Aluksi jäin peruutuspaikalle ja hylkäsin taas yhden kehittelemäni projektin. Tällä viikolla sain tiedon, että yksi paikka olisi sittenkin vapautunut. Aloin aivot kuumana (ihan oikeasti, päähän sattui!) puntaroimaan kahden potentiaalisen idean välillä, joista molempia olin työstänyt ja epätoivoisesti yrittänyt kirjoittaa jo vuosia. Viime yönä en saanut kunnolla nukuttua, kun mietin erinäisiä juonenkäänteitä.
Tänä iltana olisi tunti. Tekstiä ei ole paljoakaan valmiina, mutta synopsis toki on. Ajattelin, että voisin toimittaa sen vetäjille ja odottaa palautetta. Pikku hiljaa pitäisi tietenkin kirjoittaakin jotain.
Tällä hetkellä pelottaa, miten vuorokauden tunnit ja henkinen potentiaali riittävät tekstin tuottamiseen. Jo nyt iltaisin väsyttää usein sekä henkisesti että fyysisesti ja kirjoitustuokiot jäävät lyhyiksi. Mielummin sitä lojuu sohvalla ja tuijottaa hömppää telkkarista.
Se on kuitenkin fakta, ettei teksti valmistu ilman ulkopuolisten ammattiapua. Toivottavasti pääsen vauhtiin nyt, kun vihdoin pääsin kurssille!
No, en ole kuitenkaan luovuttanut. LÄhetin ennakkotehtävät Teakin ja työväenopiston yhteistyössä järjestämään kurssiin Näyttämölle kirjoittaminen. Kevääseen saakka kestävän kurssin aikana olisi saada aikaan täyspitkä näytelmä ammattilaisten avittamana ja muiden kurssilaisten tukemana.
Aluksi jäin peruutuspaikalle ja hylkäsin taas yhden kehittelemäni projektin. Tällä viikolla sain tiedon, että yksi paikka olisi sittenkin vapautunut. Aloin aivot kuumana (ihan oikeasti, päähän sattui!) puntaroimaan kahden potentiaalisen idean välillä, joista molempia olin työstänyt ja epätoivoisesti yrittänyt kirjoittaa jo vuosia. Viime yönä en saanut kunnolla nukuttua, kun mietin erinäisiä juonenkäänteitä.
Tänä iltana olisi tunti. Tekstiä ei ole paljoakaan valmiina, mutta synopsis toki on. Ajattelin, että voisin toimittaa sen vetäjille ja odottaa palautetta. Pikku hiljaa pitäisi tietenkin kirjoittaakin jotain.
Tällä hetkellä pelottaa, miten vuorokauden tunnit ja henkinen potentiaali riittävät tekstin tuottamiseen. Jo nyt iltaisin väsyttää usein sekä henkisesti että fyysisesti ja kirjoitustuokiot jäävät lyhyiksi. Mielummin sitä lojuu sohvalla ja tuijottaa hömppää telkkarista.
Se on kuitenkin fakta, ettei teksti valmistu ilman ulkopuolisten ammattiapua. Toivottavasti pääsen vauhtiin nyt, kun vihdoin pääsin kurssille!
Kuluttaja the pankkikriisin herra
Kuluttajalla - älköön kukaan puhuko ihmisestä, se on vanhanaikaista - on mieletön vastuu: hänen teoistaan riippuu, saadaanko piinaava kansainvälinen finanssikriisi kukistettua. Meidän on yhtä aikaa talletettava tileille mahdollisimman paljon rahaa, jotta pankeilla olisi likviditeettiä, ja kuitenkin samanaikaisesti tuhlattava kuin viimeistä päivää, että "talouden pyörät pyörisivät".
Molemmat iltapäivälehdet ovatkin opastaneet vuorotellen, kuinka meidän kansallinen velvollisuutemme on "shoppailla Suomi pois lamasta". Aika haastavaa: samanaikaisesti on siis haaskattava ja säästettävä kaikki rahansa.
Aikamoinen vastuu. Jenkeissä sentään valtio on perustamassa 700 miljardin dollarin roskapankin, Suomessa mattimeikäl... siis kuluttajalla (hallelujah, Suomen Kaupan Liitto!) on keskeinen rooli. Voisi luulla, että tavallisella pulliais... siis kuluttajalla on tarpeeksi hommaa saada rahansa riittämään itselleen ja perheelleen, mutta ei se riitä, pitää samalla ehkäistä lamaa kansallisessa projektissa!
Ei ole helppoa perustallaa... siis kuluttajalla nykypäivän maailmassa!
Molemmat iltapäivälehdet ovatkin opastaneet vuorotellen, kuinka meidän kansallinen velvollisuutemme on "shoppailla Suomi pois lamasta". Aika haastavaa: samanaikaisesti on siis haaskattava ja säästettävä kaikki rahansa.
Aikamoinen vastuu. Jenkeissä sentään valtio on perustamassa 700 miljardin dollarin roskapankin, Suomessa mattimeikäl... siis kuluttajalla (hallelujah, Suomen Kaupan Liitto!) on keskeinen rooli. Voisi luulla, että tavallisella pulliais... siis kuluttajalla on tarpeeksi hommaa saada rahansa riittämään itselleen ja perheelleen, mutta ei se riitä, pitää samalla ehkäistä lamaa kansallisessa projektissa!
Ei ole helppoa perustallaa... siis kuluttajalla nykypäivän maailmassa!
torstai 18. syyskuuta 2008
Hölmöjä helppo höynäyttää "BB-kriiseillä"
Miten viedään hölmöä kuin pässiä narussa? Luodaan vertaansa vailla oleva mediailmiö, luodaan persoonia, joiden tekemisiä seurataan yhtä tarkasti kuin pääministerin lausuntoja, raportoidaan dramaattisesti pienistäkin käänteistä ja tapahtumista ja kun jotain odottamatonta sattuu, järjestetään siitä kunnon uutispommi.
Mistä siis puhutaan? Finanssikriisistä? Jääkiekosta? Formuloista? Ehei, vaan tietenkin Big Brotherista.
Ylikansallisen tv-formaatin tuottajat osaavat höynäyttää hölmöjä. Kun kilpailija Marianna yhtäkkiä karkotettiin talosta, nettilehdet huusivat: BB-Marianna katosi! Pian kerrottiin, että Marianna on poistettu talosta "henkilökohtaisista syistä". Lisää ei kerrottu, vaikka toimittajat ja keskustelupalstojen fanit lypsivät.
Tuottajat ilmoittivat, että syyt paljastetaan vasta ensi sunnuntain tuloslähetyksen yhteydessä. Nyt arvovaltaisissakin medioissa on spekuloitu, mistä Mariannan lähteminen johtuu: perheessä sattuneesta tragediasta, neidin varomattomista lausunnoista vai kenties siitä, että hänen ihosyöpänsä on uusinut.
Tässä on kyllä tosiaankin tehty tikusta asiaa. Höynäytetty olen itsekin: minäkin haluaisin tietää, mitä Mariannalle tapahtui. Mutta ei se nyt herttileijaa viikon pääuutinen ole, kuten esimerkiksi iltapäivälehtien otsikoinnista olisi välillä voinut päätellä.
Ja mitä enemmän ihmiset himoavat BB-tietoa, sitä useammin he käyvät BB:n nettisivulla ja katsovat tv-lähetyksiä - ja sehän mainostajia ilahduttaa. Siis mitä enemmän kriisejä, sitä enemmän myyntiä!
Mistä siis puhutaan? Finanssikriisistä? Jääkiekosta? Formuloista? Ehei, vaan tietenkin Big Brotherista.
Ylikansallisen tv-formaatin tuottajat osaavat höynäyttää hölmöjä. Kun kilpailija Marianna yhtäkkiä karkotettiin talosta, nettilehdet huusivat: BB-Marianna katosi! Pian kerrottiin, että Marianna on poistettu talosta "henkilökohtaisista syistä". Lisää ei kerrottu, vaikka toimittajat ja keskustelupalstojen fanit lypsivät.
Tuottajat ilmoittivat, että syyt paljastetaan vasta ensi sunnuntain tuloslähetyksen yhteydessä. Nyt arvovaltaisissakin medioissa on spekuloitu, mistä Mariannan lähteminen johtuu: perheessä sattuneesta tragediasta, neidin varomattomista lausunnoista vai kenties siitä, että hänen ihosyöpänsä on uusinut.
Tässä on kyllä tosiaankin tehty tikusta asiaa. Höynäytetty olen itsekin: minäkin haluaisin tietää, mitä Mariannalle tapahtui. Mutta ei se nyt herttileijaa viikon pääuutinen ole, kuten esimerkiksi iltapäivälehtien otsikoinnista olisi välillä voinut päätellä.
Ja mitä enemmän ihmiset himoavat BB-tietoa, sitä useammin he käyvät BB:n nettisivulla ja katsovat tv-lähetyksiä - ja sehän mainostajia ilahduttaa. Siis mitä enemmän kriisejä, sitä enemmän myyntiä!
Shokkielvytystä, sydänhalvausta ja kaaosta pörsseissä
Maailmalla on uutisista päätellen menossa melkoinen finanssikriisi tai myllerrys, mitä sanaa nyt halutaan käyttää. Se, miten kriisi näkyy Suomessa, on vielä epäselvää, mutta ainakin yksi on varmaa: kriisistä shokkiin menneet toimittajat eivät säästele ylisanoja.
Tässä poimintoja torstain uutisista Hesarin pääsivulta: "Rahoitusmarkkinoiden kaaos lähenee paniikkia." "Keskuspankeilta sokkielvytystä halvaantuneille markkinoille" ja edelleen "Maailman keskuspankit antavat yhteisvoimin sydänelvytystä lamaantuneille pankkien välisille rahamarkkinoille..."
Ja lisää: "...maailman keskuspankit nyt torjuvat sydänhalvausta kellon ympäri."
Hetkinen, raportoidaanko tässä nyt HUS:n teho-osastolta tai Pälkäneen vanhainkodin kroonikkohuoneesta? Halvaantuneita, sydänelvytystä - ikään kuin talous olisi joku elävä olento, joka pitäisi pumpata yhteisvoimin takaisin elämään.
Adjektiivit ovat kuin peräisin WTC-uutisoinnista 7 vuoden takaa: shokki, kaaos, paniikki, hätätila... Siis finanssikriisi on paitsi syöpätauti, myös sotatila. Pitäisikö siis käyttää apuna kirurginveistä vai pyssyä?
Saa nähdä, mitä pörsseissä ja rahoituslaitoksissa vielä tapahtuu, mutta ainakin toimittajien olisi syytä laittaa jäitä hattuun, etei raportointi kuulostaisi tahattoman koomiselta.
Tässä poimintoja torstain uutisista Hesarin pääsivulta: "Rahoitusmarkkinoiden kaaos lähenee paniikkia." "Keskuspankeilta sokkielvytystä halvaantuneille markkinoille" ja edelleen "Maailman keskuspankit antavat yhteisvoimin sydänelvytystä lamaantuneille pankkien välisille rahamarkkinoille..."
Ja lisää: "...maailman keskuspankit nyt torjuvat sydänhalvausta kellon ympäri."
Hetkinen, raportoidaanko tässä nyt HUS:n teho-osastolta tai Pälkäneen vanhainkodin kroonikkohuoneesta? Halvaantuneita, sydänelvytystä - ikään kuin talous olisi joku elävä olento, joka pitäisi pumpata yhteisvoimin takaisin elämään.
Adjektiivit ovat kuin peräisin WTC-uutisoinnista 7 vuoden takaa: shokki, kaaos, paniikki, hätätila... Siis finanssikriisi on paitsi syöpätauti, myös sotatila. Pitäisikö siis käyttää apuna kirurginveistä vai pyssyä?
Saa nähdä, mitä pörsseissä ja rahoituslaitoksissa vielä tapahtuu, mutta ainakin toimittajien olisi syytä laittaa jäitä hattuun, etei raportointi kuulostaisi tahattoman koomiselta.
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Vanhasen lintukotomalli ei toimi
Pääministeri Vanhasen Hesarissa esittelemä puutarhakaupunkimalli on herättänyt porua,
naureskelua ja vähän myös kehuja netin keskustelupalstoilla ja kollegoidensa keskuudessa.
Enimmäkseen kommenteissa on todettu, ettei Vanhasen lintukotomalli ole tätä päivää eikä se todellakaan tiivistä yhteiskuntarakennetta niin kuin lukuisista syistä pitäisi.
Vanhasen mallissa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tulisi tiettyjä puutarhakeskustoja, todellisia porvarillisen rauhan pesäkkeitä, joissa linnut laulavat kauniimmin, ruoho kasvaa tasaisesti ja vihreästi, naapurit lainaavat toisiltaan ruohonleikkuria ja pihasaksia ja palauttaessaan ne tuovat kakun kiitokseksi. Kaupat ovat auki vain arkisin, iltaisin syödään tomaatitonta ja sipulitonta pitsaa ja katsotaan Salkkareita. Lauantaisin rakastellaan saunan ja lottoarvonnan jälkeen ja sunnuntaisin keitetään kahvia ja tavataan sukulaisia Maskusta ja Suomi-Soffasta ostettujen huonekalujen päällä.
Tietyissä kunnissa toimiikin ajatus siitä, että asutus on pääosin pientaloja. "Mummolani" on Rantsilassa enkä voisi kuvitella, että siellä olisi kerrostaloja. Rivitalokin on harvinaisuus. Nokian kaltaisessa pikkukaupungissakin oli keskustan kupeessa paljon puisia omakotitaloja, mutta silti rakenne oli aika tiivis - ainakin keskustassa. Oulussakin on puutaloja (niitä joita ei ole onnistuttu purkamaan tai polttamaan) keskustan kupeessa, RAksilassa.
Mutta pääkaupunkiseudun on pakko olla tiiviisti asutettua ja perustuttava raideliikenteeseen. Väestö kasvaa niin kovaa vauhtia, että olisi järjetöntä jatkaa Nurmijärveltä ja Espoosta tuttua "ammutaan haulikolla lähiöt mielivaltaisesti ympäri peltoja" -mallia. Se ei yksinkertaisesti ole kestävä malli.
Kriitikot arvostelevat nettipalstoilla, ettei suurin osa suomalaisista halua muuttaa "betonibunkkereihin", jotka sijaitsevat "radanvarsigetoissa" ja "ongelmalähiöissä". Joopa joo. Varsinaisia ongelmalähiöitähän on esim. metron likellä: Kulosaari, Marjaniemi, Herttoniemi...
Ja ajatellaanpa vaikka paljon parjattua Myllypuroa: aseman lähellä maailmanlopun betonitaloja, mutta toisaalta suurlähiössä on myös paljon omakotitaloja.
Melkein kaikki lähiöt suunnitellaan nykyään niin, että sinne tulee eri kokoisia ja näköisiä, eri sosiaaliluokille tarkoitettuja tuettuja, vuokra- ja omistusasuntoja. Niin pitääkin olla. Yleensä lähiöihin tulee myös sekä kerros- että pientaloja. Näin tehdään radanvarsinlähiöissäkin.
Jospa Vanhanen vaikka joskus jalkaantuisi johonkin pääradan varressa olevaan kaupunginosaan muutenkin kuin kuuntelemaan keskustan torikahveille kuntapäättäjien kehuskeluita ja toimittajien kyselyitä naissuhteista, niin hän voisi nähdä, etteivät ne satunnaisista rauhattomuuksistaan huolimatta mitään helvetin esikartanoita ole.
Lisäksi Matti-poika voisi joskus omissa poliittisissa linjauksissaan toteuttaa omia kauniita lupauksiaan ilmastonmuutoksen torjunnasta.
naureskelua ja vähän myös kehuja netin keskustelupalstoilla ja kollegoidensa keskuudessa.
Enimmäkseen kommenteissa on todettu, ettei Vanhasen lintukotomalli ole tätä päivää eikä se todellakaan tiivistä yhteiskuntarakennetta niin kuin lukuisista syistä pitäisi.
Vanhasen mallissa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tulisi tiettyjä puutarhakeskustoja, todellisia porvarillisen rauhan pesäkkeitä, joissa linnut laulavat kauniimmin, ruoho kasvaa tasaisesti ja vihreästi, naapurit lainaavat toisiltaan ruohonleikkuria ja pihasaksia ja palauttaessaan ne tuovat kakun kiitokseksi. Kaupat ovat auki vain arkisin, iltaisin syödään tomaatitonta ja sipulitonta pitsaa ja katsotaan Salkkareita. Lauantaisin rakastellaan saunan ja lottoarvonnan jälkeen ja sunnuntaisin keitetään kahvia ja tavataan sukulaisia Maskusta ja Suomi-Soffasta ostettujen huonekalujen päällä.
Tietyissä kunnissa toimiikin ajatus siitä, että asutus on pääosin pientaloja. "Mummolani" on Rantsilassa enkä voisi kuvitella, että siellä olisi kerrostaloja. Rivitalokin on harvinaisuus. Nokian kaltaisessa pikkukaupungissakin oli keskustan kupeessa paljon puisia omakotitaloja, mutta silti rakenne oli aika tiivis - ainakin keskustassa. Oulussakin on puutaloja (niitä joita ei ole onnistuttu purkamaan tai polttamaan) keskustan kupeessa, RAksilassa.
Mutta pääkaupunkiseudun on pakko olla tiiviisti asutettua ja perustuttava raideliikenteeseen. Väestö kasvaa niin kovaa vauhtia, että olisi järjetöntä jatkaa Nurmijärveltä ja Espoosta tuttua "ammutaan haulikolla lähiöt mielivaltaisesti ympäri peltoja" -mallia. Se ei yksinkertaisesti ole kestävä malli.
Kriitikot arvostelevat nettipalstoilla, ettei suurin osa suomalaisista halua muuttaa "betonibunkkereihin", jotka sijaitsevat "radanvarsigetoissa" ja "ongelmalähiöissä". Joopa joo. Varsinaisia ongelmalähiöitähän on esim. metron likellä: Kulosaari, Marjaniemi, Herttoniemi...
Ja ajatellaanpa vaikka paljon parjattua Myllypuroa: aseman lähellä maailmanlopun betonitaloja, mutta toisaalta suurlähiössä on myös paljon omakotitaloja.
Melkein kaikki lähiöt suunnitellaan nykyään niin, että sinne tulee eri kokoisia ja näköisiä, eri sosiaaliluokille tarkoitettuja tuettuja, vuokra- ja omistusasuntoja. Niin pitääkin olla. Yleensä lähiöihin tulee myös sekä kerros- että pientaloja. Näin tehdään radanvarsinlähiöissäkin.
Jospa Vanhanen vaikka joskus jalkaantuisi johonkin pääradan varressa olevaan kaupunginosaan muutenkin kuin kuuntelemaan keskustan torikahveille kuntapäättäjien kehuskeluita ja toimittajien kyselyitä naissuhteista, niin hän voisi nähdä, etteivät ne satunnaisista rauhattomuuksistaan huolimatta mitään helvetin esikartanoita ole.
Lisäksi Matti-poika voisi joskus omissa poliittisissa linjauksissaan toteuttaa omia kauniita lupauksiaan ilmastonmuutoksen torjunnasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)