perjantai 21. marraskuuta 2008

Kuluttaja the pankkikriisin herra, osa 2

Jo lokakuussa kirjoitin mattimeikäläisen vaativasta osasta finanssikriisin torjunnassa: hänen on tosiaan säästettävä mahdollisimman paljon, jotta rahaa riittäisi pahan päivän varalle ja pankkien varat riittäisivät, ja toisaalta tuhlattava kuin Carrie Bradshaw, jotta "talous pyörisi". Ainakin mikäli uskomme valtiovarainministeri Jyrki Kataista ja muita liike-elämämyönteisiä partiopoikia. Ja miksi emme uskoisi.

Mutta, ei tässä vielä kaikki. Hallitus julkisti jokin aika sitten kansallisen energia- ja ilmastostrategia. Sovittaessa siitä, kenellä on suurin vastuu sähkönkulutuksen kääntämisessä laskuun, pallo heitettiin yllättäen kuluttajalle. "Teollisuushan ei millään, ei sitten millään voi enää säästää energiaa, johan tässä ollaan nappi otsassa muutenkin", etujärjestöt vouhkaavat, vaikka tietävät, että säästöjä olisi tehtävissä vaikka kuinka paljon - ensimmäisenä voisi aloittaa johtajien palkoista. Esimerkiksi EK:n Niklas Herlin tienasi viime vuonna 2,5 miljoonaa euroa.

Siis, sama suomeksi: kuluttajan (täytyy aina muistaa, ettei sovi puhua ihmisestä, sillä ihminenhän on pohjimmiltaan kaupallinen yksikkö) on ostettava tupansa täyteen telkkareita, videotykkejä, viinicoolereita, tietokone mieluiten joka perheenjäsenelle oma ja tietysti muistettava kansallisvelvollisuus eli ainakin yksi Thaimaan-matka vuodessa.

Mutta: nämä kaikki koneet eivät saa lisätä energiankulutusta vaan pienentää sitä. siis mitä enemmän kulutusta, sitä vähemmän energiaa sen täytyy kuluttaa.

Miten tämä onnistuu? Vain hallitus voi tietää sen.

Ei kommentteja: