Suomalaiset kesäkliseet pysyvät

VAikka maailma muuttuu kovaa vauhtia, niin muutkin asiat pysyvät kuin Turun sinappi. Nimittäin suomalainen kesämuoti ja kesäkliseet. Ne ovat ikään kuin turvaverkko, joka auttaa pysymään ruodussa, kun maailma muuten heittelee.

Ajatellaanpa kesäpukeutumista: suomalaismiehen ajattoman tyylittömään kesäasuun kuuluvat erilaiset kulahtaneet, ylisuuret bändi-, lomakohde- tai olutmerkki-t-paidat. Ne eivät petä koskaan. Jalkaan mustat tai harmaat, ehkä hiekanväriset shortsit, ja mustat sandaalit, ehdottomasti mustat. Jos mies on oikein "rento kaupunkilainen", hän voi jopa pitää ruutupaitaa, jossa on väriä. Mielummin vaatteiden kuitenkin pitää kesälläkin olla mustia tai harmaita, ettei luulla joksikin elvistelijäksi.

Naisten perusmuotia ovat melko värittömät tai hillitysti kuvioidut hihattomat paidat, hillityt kesähameet tai -mekot ja sandaalit tai pistokkaat. Nimenomaan siis hillityt. Eihän kunnon nainen toki väreillä iloittele. Tai jos väriä on pantu päälle, on sitten menty heti överiksi: on koko sateenkaaren väripaletti käytössä ilman, että niillä olisi mitään harmoniaa.

Vyölaukku on ainakin Helsingissä jo jonkin verran unohtunut, mutta kyllä sitäkin näkee, samoin salihousuja, lenkkareita, viileämpinä päivinä Dressman-tyylistä pusakkaa tai ohutta neuletta. Mielellään mustaa tai harmaata.

Muista kesäilmiöistä pistävät silmään todelliset uutisskuupit, joita etenkin iltapäivälehdet kaivavat esiin: Jäätelöiden kalorit vertailussa! Paranna seksielämääsi! Äänestä parhaat rinnat! Miten suojautua helteeltä? Miten suojautua, jos ei ole hellettä? Kesän pahimmat sakkorysät, halvimmat bensat, kalleimmat mansikat, tukkoisimmat tiet, viihtyisimmät karavaanarialueet...

Kyllä huomaa, että maan parhaat voimat ovat iltapäivälehtien leivissä! Toimittajana tiedän, että heinäkuu on pahin kuukausi: mitään ei tapahdu, mitä nyt välillä joku puukottaa sukulaisensa, mökki palaa, ihmisiä hukkuu ja joku poliitikko tölväisee jotain keskinkertaista puolueensa kesäpäivillä Hämeenkyrössä tai Pälkäneellä.

Mutta ehkä tämä tosiaan on sitä turvallisuudenhakuisuutta? Kun työvuoden aikana tapahtuu enemmänkin kuin toivoisi, kesällä voi kietoutua mitäänsanomattomien rutiinien kaapuun ja todeta siiderivertailua tai tangomarkkinafinalistien esittelyjä lukiessaan, että maailma on pysynyt paikallaan, ilmastonmuutoksesta ja bensan hinnan noususta huolimatta.