Miksi kukaan ei enää laihduta

Oletteko huomanneet, ettei kukaan enää laihduta? Kaikki vain keventävät. Maikkarilla on oma Keventäjät-sivusto, naistenlehdet tarjoavat omia vinkkejään keventämiseen ja Tammelta on ilmestynyt oma Keventäjän kirja.

Laihduttaminen ei ole enää mitään - kaikki siis joukolla keventämään!

Onkohan tässä taustalla taas se, että sanaa muuttamalla yritetään häivyttää kielteisiä mielleyhtymiä? Ehkä laihduttaminen kuulostaa jotenkin epätoivoiselta, vanhanaikaiselta ja säälittävältä. Keventäminen on modernimpaa, katu-uskottavampaa ja dynaamisempaa. Sitä paitsi laihduttaminen-sana vaatii pudottamaan painoa isoja määriä, kun sen sijaan jo puolen kilometrin häviäminen vyötäröltä on keventämistä.

Sanoillahan on aina pyritty parantamaan jonkun asian tai ammatin arvostusta. Siivoojat ovat siistijöitä tai hygieenikkoja, talonmiehestä tuli ensin virastomestari ja sitten huoltomekaanikko, kampaaja on hiusmuotoilija ja niin edelleen.

Maailma on sanojen vanki - jee, jee!

Tyyli ei ole sama kuin muoti

Tyyli on korvannut sanan muoti lehtien muoti... ei kun siis tyylisivuilla. Jos kerrotaan syksyn muoti... ei kun siis tyyleistä, niin käytetään sanaa tyyli, vaikka voisi puhua muodista. Siis mitä??

Toimittajat ovat menneet lankaan ja alkaneet käyttää sanoja tyyli ja muoti sekaisin, vaikka kyse on eri asioista. Muoti on mielestäni edelleen tietyn ajanjakson ajan trendikästä ja pinnalla olevaa kaupallista ohjeistoa siitä, minkä värisiä, mallisia ja mistä kankaasta ja kuosista valmistettuja vaatteita, meikkejä ja asusteita pitäisi käyttää.

Tyyli taas on eri asia. On hyvää ja huonoa tyyliä, eri ihmisille erilaisia, riippuen iästä, harrastuksista, arvoista, ideologiasta jne. Toisin sanoen ihminen voi olla yhtä aikaa muodikas mutta tyylitön. Jos itse vetäisin päälleni äärimmäisen muodikkaat hiphopkuteet, näyttäisin ihan naurettavalta - ja olisin omassa tyylissäni tyylitön.

Toisaalta voi olla tyylikäs käyttämättä ainuttakaan muotivaatetta. Ajatellaanpa vaikka iäkästä, klassiseen pukumuotiin luottavaa herrasmiestä suorine housuineen, paitoineen ja solmioineen. Hän on hyvin tyylikäs, mutta yhtäkään hänen käyttämäänsä vaatekappaletta ei todennäköisesti löydy Guccin, Armanin, saati Jack & Jonesin kuvastoista.

Toimittajat voivat siis mainiosti antaa erilaisia tyylivinkkejä, mutta niiden ei pitäisi tarkoittaa samaa kuin malleja, jotka pukeutuvat kalliisiin suurten vaatevalmistajien luomuksiin. Punkkarilla, perheenäidillä ja runotytöllä on todennäköisesti hyvin erilainen tyyli ilman, että kukaan heistä shoppailee pintamuotia.

Suomalaiset kesäkliseet pysyvät

VAikka maailma muuttuu kovaa vauhtia, niin muutkin asiat pysyvät kuin Turun sinappi. Nimittäin suomalainen kesämuoti ja kesäkliseet. Ne ovat ikään kuin turvaverkko, joka auttaa pysymään ruodussa, kun maailma muuten heittelee.

Ajatellaanpa kesäpukeutumista: suomalaismiehen ajattoman tyylittömään kesäasuun kuuluvat erilaiset kulahtaneet, ylisuuret bändi-, lomakohde- tai olutmerkki-t-paidat. Ne eivät petä koskaan. Jalkaan mustat tai harmaat, ehkä hiekanväriset shortsit, ja mustat sandaalit, ehdottomasti mustat. Jos mies on oikein "rento kaupunkilainen", hän voi jopa pitää ruutupaitaa, jossa on väriä. Mielummin vaatteiden kuitenkin pitää kesälläkin olla mustia tai harmaita, ettei luulla joksikin elvistelijäksi.

Naisten perusmuotia ovat melko värittömät tai hillitysti kuvioidut hihattomat paidat, hillityt kesähameet tai -mekot ja sandaalit tai pistokkaat. Nimenomaan siis hillityt. Eihän kunnon nainen toki väreillä iloittele. Tai jos väriä on pantu päälle, on sitten menty heti överiksi: on koko sateenkaaren väripaletti käytössä ilman, että niillä olisi mitään harmoniaa.

Vyölaukku on ainakin Helsingissä jo jonkin verran unohtunut, mutta kyllä sitäkin näkee, samoin salihousuja, lenkkareita, viileämpinä päivinä Dressman-tyylistä pusakkaa tai ohutta neuletta. Mielellään mustaa tai harmaata.

Muista kesäilmiöistä pistävät silmään todelliset uutisskuupit, joita etenkin iltapäivälehdet kaivavat esiin: Jäätelöiden kalorit vertailussa! Paranna seksielämääsi! Äänestä parhaat rinnat! Miten suojautua helteeltä? Miten suojautua, jos ei ole hellettä? Kesän pahimmat sakkorysät, halvimmat bensat, kalleimmat mansikat, tukkoisimmat tiet, viihtyisimmät karavaanarialueet...

Kyllä huomaa, että maan parhaat voimat ovat iltapäivälehtien leivissä! Toimittajana tiedän, että heinäkuu on pahin kuukausi: mitään ei tapahdu, mitä nyt välillä joku puukottaa sukulaisensa, mökki palaa, ihmisiä hukkuu ja joku poliitikko tölväisee jotain keskinkertaista puolueensa kesäpäivillä Hämeenkyrössä tai Pälkäneellä.

Mutta ehkä tämä tosiaan on sitä turvallisuudenhakuisuutta? Kun työvuoden aikana tapahtuu enemmänkin kuin toivoisi, kesällä voi kietoutua mitäänsanomattomien rutiinien kaapuun ja todeta siiderivertailua tai tangomarkkinafinalistien esittelyjä lukiessaan, että maailma on pysynyt paikallaan, ilmastonmuutoksesta ja bensan hinnan noususta huolimatta.