Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. elokuuta 2008

Ankkarock - festarikesän ainokainen

Huomenna on sitten Ankkarock. Eipä ole tullut muilla festareilla taaskaan käytyä! Taaskaan en päässyt Pori Jazzin jazzkadulle asti, vaikka siitä on puhuttu vasta 2000-luvun alusta lähtien. Oisi vielä ollut lomiakin tuolloin!

No, turha valittaa. Harmillista, että Faces-festari on samana viikonloppuna Korson ihmetapahtuman kanssa. Se varmasti vie väkeä Pohjasta - Ankkarockin suosiohan on aika vakio, vaikka sataisi mummoja.

Lauantai vaikuttaa ehdottomasti mielenkiintoisemmalta - ja populaarimmalta - kuin sunnuntai: on HIMiä, Kentiä, Tiger Armya, Von Hertzen Brothersia, ja oliko siellä nyt Hanoi Rockskin?? Live-rock on aina hieno harrastus ihmiselle!

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Tiivis loman alku kannatti

Kävin sitten heti lomien aluksi Sodankylässä ja Berliinissä! KYllä muuten kannatti! Sodankylässä olin toista vuotta peräkkäin talkoolaisena ja Berliinissä vietin ystäväni kanssa kivan viikon kyldyyririentojen parissa.

Vaikka voisi kuvitella, ettei suurella mutta harvaan asutulla kunnalla Lapissa ja eurooppalaisella metropolilla olisi mitään yhteistä, nin on sentään: Kaurismäen veljekset ovat saaneet 23 vuoden aikana houkuteltua Sodankylään maailman johtavia ohjaajia mm. Berliinistä ja he itse ovat käyneet siellä ohjaamassa. Ekana tulee mieleen Mikan Helsinki-Napoli All Night Long joka sijoittuu kokonaan muurin ajan Berliiniin.

No, se spekuloinnista. Oli tosiaan järkevää alottaa loma vauhdilla: kun lähtee saman tien pois Helsingistä, tutuilta kulmilta, kun loma alkaa, pääsee heti lomafiilikseen. Tavallaan oli aika järjetöntä, että kun palasin Sodankylästä 17.6., lähdin Berliiniin jo 19.6. aamulla. Vaihto tosiaan oli aika tiukka, mutta ei se lopulta haitannut.

Kun tuo tiivis matkailu katkesi viikko sitten, niin meni pari päivää levähdellessä ja ihmetellessä: eikö mun tosiaankaan tarvi mennä mihinkään??

Olen sikäli peruslevoton, että en toki osaa ihan aloillani olla. Tälläkin viikolla olen käynyt parissa museossa, Korkeasaaressa, Siiri Nordinin keikalla, alennusmyynneissä, salilla ja niin edelleen.
Taitaa olla sukuvika, ettei oikein osaa olla aloillaan!

Suomalaiset kesäkliseet pysyvät

VAikka maailma muuttuu kovaa vauhtia, niin muutkin asiat pysyvät kuin Turun sinappi. Nimittäin suomalainen kesämuoti ja kesäkliseet. Ne ovat ikään kuin turvaverkko, joka auttaa pysymään ruodussa, kun maailma muuten heittelee.

Ajatellaanpa kesäpukeutumista: suomalaismiehen ajattoman tyylittömään kesäasuun kuuluvat erilaiset kulahtaneet, ylisuuret bändi-, lomakohde- tai olutmerkki-t-paidat. Ne eivät petä koskaan. Jalkaan mustat tai harmaat, ehkä hiekanväriset shortsit, ja mustat sandaalit, ehdottomasti mustat. Jos mies on oikein "rento kaupunkilainen", hän voi jopa pitää ruutupaitaa, jossa on väriä. Mielummin vaatteiden kuitenkin pitää kesälläkin olla mustia tai harmaita, ettei luulla joksikin elvistelijäksi.

Naisten perusmuotia ovat melko värittömät tai hillitysti kuvioidut hihattomat paidat, hillityt kesähameet tai -mekot ja sandaalit tai pistokkaat. Nimenomaan siis hillityt. Eihän kunnon nainen toki väreillä iloittele. Tai jos väriä on pantu päälle, on sitten menty heti överiksi: on koko sateenkaaren väripaletti käytössä ilman, että niillä olisi mitään harmoniaa.

Vyölaukku on ainakin Helsingissä jo jonkin verran unohtunut, mutta kyllä sitäkin näkee, samoin salihousuja, lenkkareita, viileämpinä päivinä Dressman-tyylistä pusakkaa tai ohutta neuletta. Mielellään mustaa tai harmaata.

Muista kesäilmiöistä pistävät silmään todelliset uutisskuupit, joita etenkin iltapäivälehdet kaivavat esiin: Jäätelöiden kalorit vertailussa! Paranna seksielämääsi! Äänestä parhaat rinnat! Miten suojautua helteeltä? Miten suojautua, jos ei ole hellettä? Kesän pahimmat sakkorysät, halvimmat bensat, kalleimmat mansikat, tukkoisimmat tiet, viihtyisimmät karavaanarialueet...

Kyllä huomaa, että maan parhaat voimat ovat iltapäivälehtien leivissä! Toimittajana tiedän, että heinäkuu on pahin kuukausi: mitään ei tapahdu, mitä nyt välillä joku puukottaa sukulaisensa, mökki palaa, ihmisiä hukkuu ja joku poliitikko tölväisee jotain keskinkertaista puolueensa kesäpäivillä Hämeenkyrössä tai Pälkäneellä.

Mutta ehkä tämä tosiaan on sitä turvallisuudenhakuisuutta? Kun työvuoden aikana tapahtuu enemmänkin kuin toivoisi, kesällä voi kietoutua mitäänsanomattomien rutiinien kaapuun ja todeta siiderivertailua tai tangomarkkinafinalistien esittelyjä lukiessaan, että maailma on pysynyt paikallaan, ilmastonmuutoksesta ja bensan hinnan noususta huolimatta.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Hui - kuuden viikon kesäloma!

Uskomatonta mutta totta - kesälomaani on enää 15 työpäivää tämän päivän jälkeen! Sen jälkeen on luvassa kuusi viikkoa palkallista lomaa - yhteenmenoon! Tää on ensimmäinen kerta, kun saan täyspitkät lomat ja tällä kertaa tosiaan ihan katkotta. Viime viikolla lomat olivat kolmessa osassa.

Tällä kertaa on tarkoitus käydä Sodankylän filmifestareilla ja Berliinissä, ja sitten on tietenkin isän 60-vuotissynttärit. Tärkeintä kumminkin on se, että suurimmalle osalle lomasta ei ole mitään suunnitelmia.

Täytyy kyllä myöntää, että se on hyvä ja huono asia. En ole koskaan osannut olla pitkiä aikoja aloillaan, tekemättä mitään. Ei kannata suunnitella kaikkea etukäteen, varsinkaan minuutin päälle, mutta miten osaan olla, jos ei ole mitään kalenterissa? Siis monta viikkoa yhteenmenoon? Huhhuh!

Loma tekee hyvää, se on ihan varmaa. Sitä siis ootellessa! Ja varmasti sitä tekemistä löytyy!