Köyhä ei käskien kuluta

Naputtelin jo aiemmin rivejä siitä, kuinka tavallisia ihmisiä patistetaan lompakkonsa ihmevoimalla pelastamaan Suomi lamasta. Tässä sitaatti Taloussanomista:

– Hirveästi käydään vihaista kansalaiskeskustelua, että on se törkeää, kun kuluttajien harteille sälytetään vastuu. Mutta millä harteilla se pidemmän päälle voi olla kuin ihmisten, kuluttajien harteilla, Sampo Pankin ekonomisti Lauri Uotila huomauttaa.

Yksityinen kulutus on Uotilan mukaan kaikkein tärkeintä Suomen työllisyydelle, tuotannolle ja tulojen muodostukselle, vaikka viennin osuus on kansainvälisesti vertaillen varsin suuri.

Kansanjoukot voivat elvyttää jatkamalla ja jopa lisäämällä kulutusta sen verran kuin ostovoima kasvaa. Tähän on Uotilan mielestä hyvät mahdollisuudet, koska palkat nousevat, korot laskevat ja inflaatio hidastuu.

Niin, totta on, että joidenkin ihmisten elämään ei taantuma vaikuta millään tavalla. Työ on mukavaa ja sitä on tarpeeksi, palkka juoksee ja nousee, kun tekee hommansa hyvin ja niin edelleen.

Mutta mitähän mahtavat miettiä ne tuhannet, joille on jo käynyt ovi teollisuuden yt-kierroksen alettua? Kun työpaikka menee alta, vain hullu keskittää voimansa tavarataloissa juoksemiseen. Lainat, laskut, vaatteet ja ruoat on ostettava joka tapauksessa. Ja ai niin, ne lasten päivähoitomaksut ja vaimon silmälasitkin.

Pitäisikö kirkon järjestää synninpäästöjä vastuuttomille kansalaisille, jotka eivät pääse toteuttamaan kansallisvelvollisuuttaan eli vinguttamaan visaansa?

Tilanteeseen sopivasti hallitus on aikeissa vapauttaa sunnuntaiaukioloajat, niin että työttömäksi joutuneet saavat yhden lisäpäivän viikossa päästäkseen katsomaan, mihin kaikkeen heillä ei ole varaa.

Taloussanomien haastattelema kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen on sentään fiksummilla linjoilla. Hän neuvoo ostamaan mielummin palveluita kuin tavaroita, koska ne ovat ekologisempi vaihtoehto. Siinä Heinonen on täysin oikeassa.

Taloussanomat opastaa myös suosimaan kotimaisia tuotteita. Kannatettavaa sinänsä. Mutta kuinkas ostat mitään kotimaista tuotetta, kun kaikki tuotanto on jo siirretty Kiinaan tai ainakin Ruotsiin tai Keski-Eurooppaan? Jos ostan Fazerin salmiakkia, joka on valmistettu Norjassa, miten paljon lopulta tuen kotimaista? Puhumattakaan jos ostan Kiinassa ommellun paidan, jossa suomalaista on vain firman logo.

Paras ja ekologisin tapa tukea suomalaista työtä on suosia palveluita. Jos menen parturiin, hänen tekemän hiustenleikkuunsa on takuulla kotimainen. Eikä kuntosalille kantamani rahatkaan taida vielä Intiaan kulkeutua.

Suomalaisia voi olla vaikea usuttaa turhaan kuluttamiseen. Sen verran me vierastamme ylhäältä tulevia ohjeita. Moni ostaa sen minkä tarvitsee eikä enempää. Siinä mielessä suomalaisilla on järki kädessä.

Korea piristi

Kävin sitten Koreassa niin kuin oli puhe. Mukava reissu ja piristi ihmeesti tähän aikaan vuodesta! Soulissa paistoi jopa aurinko lähes joka päivä, ja pikkutakki päällä tarkeni hyvin.

Soul on kyllä valtava kaupunki - ei pelkästään väkilukunsa (12 miljoonaa varsinaisessa kaupungissa, vähintään 20 miljoonaa metropolialueella) vaan myös massiivisten talojensa puolesta. Soul ei ollut aivan täynnä pilvenpiirtäjiä mutta eipä paljon puuttunut. Niin sanottu vanha osa kaupunkia oli rumempi, koska taloista tuli mieleen "ylimittainen Merihaka" (joku vertasi sitä Neuvostoliittoon), mutta uusi, 90-luvulta lähtien rakennettu moderni liike-elämän keskus oli varsin säihkyvä ja näyttävä - varsinkin iltavalaistuksessa.

Koreassa näki selvästi, ettei vanhaa juuri ole. Japani valloitti maata 1910-45 ja Korean sota (1950-53) tuhosi melkein loput. Paradoksaalistahan on, että Japani on omassa maassaan pyrkinyt säilyttämään mahtavaa historiaansa kaikin tavoin, mutta ilmeisesti valloittajana ei tehnyt mieli miettiä 5000-vuotista korealaista tarinaa.

Soulilla ei oikein ole historiaa. Jonkin verran tuli vastaan vanhoja temppeleitä ja linnoja. Hienojen kulissien takana näkyi jonkin verran "slummeja" ja hökkelikyliä, joiden asukkaat eivät palanneet töistä uusilla Mersuilla tai Bemareilla, joita kaduilla näkyi paljon. Mukana olleet enemmän autoista ymmärtävät pojat bongasivat harvinaisia, eksklusiivisia automalleja pikkubussin ikkunasta.

Kävimme myös Pohjois-Korean rajalla niin sanotulla DMZ-vyöhykkeellä (demilitarized zone). Pääsimme aivan rajan pintaan, sellaisille alueille, joille kaikki turistit eivät pääse. Vilkuilimme näköalapaikalta rajan pinnassa olevaa pohjoiskorealaisten Propaganda Villagea, jossa on tiettävästi joitakin satoja asukkaita. Näimme Bridge of No Returnin, sillan jota myöten sotavankeja on palautettu puolin ja toisin. Todistimme ällistyttävää näytelmää, jossa "modifioidussa taekwondo-asennossa" patsastelevat eteläkorealaiset vartijat poseerasivat meille rajan pinnassa olevassa parakissa.

No, ei poseeraamisessa vielä mitään, mutta pääsimme parakkiin, josta puolet on etelää, puolet pohjoista. Siis saimme kuvauttaa itsemme "hymypoikien" eli vartijoiden kanssa kuin japanilaiset kuvaavat toisiaan Havis Amandan patsaalla.

Mielenkiintoista oli kuulla mietteitä Koreoiden mahdollisesta yhdistymisestä. Sitä pidettiin periaatteessa hyvänä asiana esimerkiksi siksi, että jako tuntuu yhä keinotekoiselta ja monet suvut pääsisivät vihdoin yhteen.

Toisaalta jotkut ovat arvioineet, että Koreioiden yhdistyminen tulisi maksamaan kaikkinensa 10 kertaa niin paljon kuin Saksojen yhdistyminen. Paljon mahdollista. Niin suuri on niemimaan kahden osan elintasoero.

KUulimme, että Kim Jong-Ilin maassa on yli 20 000 Arvoisan JOhtajan patsasta. Neuvostoliitto tulee mieleen. Jos Pjöngjang haluaisi mahdollisen yhdistymisen sattuessa hankkia nopeasti valuuttaa, niin se voisi saada pohjakassaa myymällä kaikki Kimin patsaat länsimaisille keräilijöille.

Mutta vaikka reissu meni hyvin, paluulennolla taas sairastuin. Niin kävi vuosi sittenkin, kun palasin Kyprokselta. Työmatkat ovat vaarallisia! Kärsin myös lauantaina elämäni ensimmäisestä jet lagista, kun en saanut hetkeäkään kunnon unta Finskin lentävissä ekologisissa tuholaisissa eli Airbus 340:sissä.

Ai niin, unohdin, että Airbus 340:t ovat ympäristöystävällisiä. Niin meille kerrottiin syksyllä Finnairilla. Ai miksi? Koska ne kuluttavat vain 80 prosenttia perinteisistä MD-11-koneiden kulutuksesta! Muistaakseni Helsingistä Shanghaihin lentävä kone ottaa kyytiinsä 30 000 litraa kerosiinia, Korean-välillä määrä lienee suurin piirtein sama. Ai että maailma on taas vihreämpi!

Kuluttaja the pankkikriisin herra, osa 2

Jo lokakuussa kirjoitin mattimeikäläisen vaativasta osasta finanssikriisin torjunnassa: hänen on tosiaan säästettävä mahdollisimman paljon, jotta rahaa riittäisi pahan päivän varalle ja pankkien varat riittäisivät, ja toisaalta tuhlattava kuin Carrie Bradshaw, jotta "talous pyörisi". Ainakin mikäli uskomme valtiovarainministeri Jyrki Kataista ja muita liike-elämämyönteisiä partiopoikia. Ja miksi emme uskoisi.

Mutta, ei tässä vielä kaikki. Hallitus julkisti jokin aika sitten kansallisen energia- ja ilmastostrategia. Sovittaessa siitä, kenellä on suurin vastuu sähkönkulutuksen kääntämisessä laskuun, pallo heitettiin yllättäen kuluttajalle. "Teollisuushan ei millään, ei sitten millään voi enää säästää energiaa, johan tässä ollaan nappi otsassa muutenkin", etujärjestöt vouhkaavat, vaikka tietävät, että säästöjä olisi tehtävissä vaikka kuinka paljon - ensimmäisenä voisi aloittaa johtajien palkoista. Esimerkiksi EK:n Niklas Herlin tienasi viime vuonna 2,5 miljoonaa euroa.

Siis, sama suomeksi: kuluttajan (täytyy aina muistaa, ettei sovi puhua ihmisestä, sillä ihminenhän on pohjimmiltaan kaupallinen yksikkö) on ostettava tupansa täyteen telkkareita, videotykkejä, viinicoolereita, tietokone mieluiten joka perheenjäsenelle oma ja tietysti muistettava kansallisvelvollisuus eli ainakin yksi Thaimaan-matka vuodessa.

Mutta: nämä kaikki koneet eivät saa lisätä energiankulutusta vaan pienentää sitä. siis mitä enemmän kulutusta, sitä vähemmän energiaa sen täytyy kuluttaa.

Miten tämä onnistuu? Vain hallitus voi tietää sen.

Asehullujen logiikkaa

Amerikkalaisia kun ymmärtäisi! Presidentti Barack Obama on ilmoittanut, että hän saattaa kieltää puoliautomaattiset aseet. Uutinen kuulostaa todella hyvältä maassa, joka on päässyt maailmankuuluksi kahden kouluammuskelun myötä. Ja ihanko asehullujen USAssa rajoitettaisiin aseiden saatavuutta? Mainiota!

Mutta ei. Sitaatti Hesarista:

Kauppiaiden mukaan asiakkaat pelkäävät Obaman kieltävän sotilasmalliset, puoliautomaattiset aseet. Kalašnikov- ja AR-15 -kiväärimallit ovat huudossa.

"Vallalla näyttää olevan pelko, että nämä kielletään", arizonalainen asekauppias David Greenberg kertoi myytyään AR-15-kiväärit loppuun. Kansasilaisen asekauppiaan mukaan myynti on lisääntynyt yli 50 prosenttia.

Huhhuh! Kuka voi ikinä missään tilanteessa tarvitaan kotiinsa Kalashnikovia, ellei ole gangsteri tai seonnut palkkasotilas? Toisin sanoen Obaman "rauhantyö" on lisännyt asevarustelua. Hesarin kuvassa karskin näköinen mies hypistee automaattikivääriä, jolla varmasti teurastaisi vaikka kokonaisen pienen kylän.

Miksi ihmeessä tällaisia myydään missään? Sitä ei voi tavallinen ihminen käsittää.

Obama on kannattanut vapaata aseenkanto-oikeutta mutta hän on halunnut kieltää sotilasmalliset aseet.

Niin, ei Obamallakaan ole pokkaa vastustaa NRA:n valtakunnassa vapaata aseenkanto-oikeutta. Muuten häntä ei oltaisi ikinä valittu - ainakaan elävänä.

Obamaan voi vain pettyä

Jotain oikeutta on sentään maailmassa: Barack Obama valittiin USAn presidentiksi! Ei niin pientä lehteä varmasti ole maailmassa julkaistukaan, jossa asiaa ei olisi kerrottu.

Mediassa on ihan oikeutetusti puhuttu, että Obamalla on uskomattoman suuri ongelmavyyhti selvitettävänään: talousvaikeuksia, Irakia, Afganistania, ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ja vaikka kansa niin auliisti kääntyikin hänen puolelleen, uskon, etttä Obamalla riittää työtä selättää etniseen taustaansa liittyvät ennakkoluulot.

Eurooppa odottaa Obamasta suurin piirtein uutta Messiasta. Olemme lopen uupuneet George W. Bushin törttöilyyn ja olemme odottaneet, että uusi presidentti valitaan. "Hänen täytyy olla joka tapauksessa parempi kuin Bushin", suut ovat kuiskineet. Maailman on pakko muuttua Obaman myötä, ihmiset sanovat.

JOku tutkija sanoi jo tällä viikolla, että eurooppalaiset pettyvät väkisin Obamaan. Hänellä on niin paljon töitä, ettei hän millään voi ratkaista kaikkia ongelmia. Toivomme USAn vetäytyvän Irakista ja Afganistanista, ratkaisevan talousongelmat, allekirjoittavan ilmastosopimuksen ja niin edelleen, mutta mitä lopulta tapahtuu? Muuttuuko mikään?

Sitä sopii kysyä. Toivottavasti. Mutta kyllä Obaman on samalla alettava työn touhuun, sen verran paljon virheitä on vielä maailmassa.

Miesasiaa tynnyrin pohjalta

Mies"tutkija" Henry Laasanen on melkein yhtä merkillinen tyyppi kuin Timo T.A. Mikkonen. No, eihän nyt röyhkeydessään ja omahyväisyydessään pääse lähellekään Timo T. A. ta, mutta en voi käsittää, miten hänen niin sanottu tieteellinen tutkimuksensa oikein voi edetä yliopistomaailmassa. Hänen väitteillään ei tunnu olevan mitään järjellistä kaikupohjaa.

Lauantain Hesarissa (www.hs.fi/talous/artikkeli/Miestutkija+Palkkatasa-arvo+tekisi+naisista+miehi%C3%A4+vauraampia/1135240915222) Laasasen huolenaiheena on palkkatasa-arvo. Hän pelkää, että jos naisten keskipalkat nousisivat samalle tasolle kuin miesten, naisista tulisi käytännössä miehiä vauraampia.

Laasanen sanoo HS:ssä:

"Naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Lopputuloksena naisten elintaso ja kulutustaso ovat suuremmat kuin palkkavertailujen perusteella voitaisiin olettaa", perustelee Laasanen.

Väite liittyy Laasasen lähes humpuukilta vaikuttavaan tutkimukseen naisten seksuaalisesta vallasta. Sen mukaan naiset käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ulkonäköään, seksuaalista vetovoimaansa ja naiseuttaan hankkiessaan valtaa työpaikoilla ja baareissa. Ja pieni mies vikisee, voi voi, hyi hyi, paha nainen vilkuttaa mulle silmää!

Jos ymmärrän oikein Laasasen mukaan on siis väärin, että naisten palkkataso nousisi. Koska he Laasasen mukaan kuitenkin saavat rahaa myös aviomiehiltään, poikaystäviltään ja rakastajattariltaan, niin hehän mokomat kirisivät miesten ohi palkkatasossa!

Siis mitä? Ensinnäkin voi kysyä: entä sitten? Naiset ovat kautta aikojen olleet miehiä jäljessä palkkataulukoissa ja jos he nyt menisivät ohi, niin se olisi vain uusi, mielenkiintoinen vaihe.

Ja toiseksi: jos naiset tienaisivat enemmän, heidän ei tarvitsisi pyytää rahaa, jos he tekevät sitä nytkään. Laasanenhan myöntää, että miehet antavat naiselleen rahaa ihan vapaaehtoisesti.

Ja kolmanneksi: Laasasen teoria antaa naisista hyvin blondimaisen, avuttoman kuvan. Ikään kuin he eläisivät kädestä suuhun ja odottaisivat namipaloja, joita miehet heittävät heille pöydästä. "Ota tuosta pari sataa ja lähde shoppailemaan!" "Voiku kiva Jari, nyt olen loppukuun onnellinen!"

Pitääkö Laasanen naisia ihan narreina? Kaikesta päätellen. HÄn tuntuu elävän siinä maailmassa, jossa miehet tuovat leivän pöytään ja naiset seisovat keittiössä lihapataa hämmentämässä, pullantuoksuisena, toisella kädellä isännälle töppösiä jalkaan tuoden ja toisella kädellä lapsen vaippoja vaihtaen.

HS-sitaatti taas.

Suomalaiset ja monet muutkin eurooppalaiset naiset elävät nykyisin miehiä kauemmin ja perivät puolisoiltaan arvokasta omaisuutta. Avioliiton aikana taas miehen tulot koituvat myös naisen hyödyksi.

Niin, ja samalla tavalla naisen ostamat päätyvät miehen hyödyksi! Jos siis puhutaan yhteisistä tavaroista.

Laasasen mukaan hyvä palkka ei merkitse miehelle pelkästään toimeentuloa: palkalla ja asemalla on oleellinen merkitys pariutumismarkkinoilla. Pienituloisimmat miehet jäävät muita useammin ilman puolisoa.

Tämä on Laasasen keskeisiä väitteitä, joita en purematta niele. Palkka takuulla helpottaa mahdollisuuksia löytää nainen, mutta toisaalta kaikki naiset eivät ole sellaisia pehmopäitä kuin tutkija kaiketi olettaa eli tuijottavat vain lompakon paksuutta.

Yliopistoilla ollaan huolestuneita siitä, että tohtoreita valmistuu liikaa ja tutkimuksen laatu kärsii. Tuleepa mieleen yksikin väitöskirjaprojekti, joka olisi saanut jäädä tutkijan kovalevylle.

Kohta Koreaan!

Ei sitä oikein kunnolla vieläkään tajua: maanantaina lennän vajaaksi viikoksi Koreaan! Reissu liittyy taloustoimittajakurssiin, jolla olen syksyn ajan ollut. Kyseessä on siis tutustumis- ja koulutusmatka. Käymme useissa talouselämän etujärjestöissä ja onpa listalla muuan ministeriökin.

Yritysvierailujen järjestäminen on näköjään ollut yllättävän vaikeaa Souliin, koska niitä ei ole oikein meinattu saada. Harmi sinänsä, koska yrityksissä olisi paljon enemmän konkreettista näkemistä. Elinkeinoelämän lobbausjärjestöthän suoltavat omaa melko arvattavissa olevaa nuottiaan.

Mutta enpä valita, kun on ilmainen reissu tiedossa! Ja onhan tässä muutenkin uusi valloitus, koska en koskaan aikaisemmin ole ollut Euroopan ulkopuolella! Thaimaan tusinarannikot eivät kiinnosta ja New Yorkia, muiden muassa, olen vältellyt, koska päätin, että Bushin hallinnon aikana en sinne mene.

Ja isoimpia syitä ovat tietysti olleet se, että kaukomatkojen lentäminen on niin saastuttavaa touhua, että sitä pitää vältellä viimeiseen saakka. Eikä ole halpaakaan! Itse asiassa hämmästelen, miten ihmisillä on varaa lentää mihinkään Thaimaahan! Ja vielä perheensä kanssa! Tonni per nuppi plus ruoat, juomat ja mauttomat turisti-t-paidat ja uimapatjat! Mistä rahat??