Luksustuoteporvari joutuu nöyrtymään

Finanssikriisillä on karmeita seurauksia. Voi olla, että me emme saakaan kaikki ostaa Bang&Olufsenin stereoita, Louis Vuittonin veskoja, Gantin ja Sandin talvitakkeja emmekä käydä drinksulla tai sidukalla (kaksi sanaa, joita ehkä eniten vihaan) Espalla.

Taloussanomat sen paljastaa, otsikolla Luksuksesta tuli noloa. Mielestäni tämä viime vuodet kestänyt luksuspelleily on ollut koko ajan noloa.

http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/10/28/luksuksesta-tuli-noloa/200827922/139

Siteeraus:

"Himoshoppaajat ovat Yhdysvalloissa ryhtyneet kalliiden muotivaatteiden sijaan etsimään halpoja löytöjä ja kosmetiikkafirmat ovat alkaneet mainostaa tuotteidensa edullisuutta. Suomessakin hintatietoisuus on lisääntynyt ja naistenlehdet ovat lakanneet suitsuttamasta luksusvalintoja."

On se kauheaa! Ihanko ovat joutuneet miettimään, onko parin sadan euron farkuissa, 80 euron t-paidoissa ja 300 euron keittiöjakkaroissa sittenkään järkeä! Ei! Miksi näin?

"Jopa naistelehti Gloria, joka ilmoittaa olevansa laatutietoisten edelläkävijöiden lifestyle-lehti, on kääntänyt kelkkaansa. Uusimman lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja kirjoittaa kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito ja toteaa, että se on mitä ajankohtaisinta luettavaa."

Jopas jotain! Että muka kirpparille pitäisi nöyrtyä! Ei, kyllä ennen teen Burberryn neuleistani rukkaset kuin lähden UFFille, porvari tuumii.

Taantuma ajaa yleensä ihmisiä taas kohti järjen käyttöä. Nousukauden aikana mopo karkaa käsistä. Fiksutkin ihmiset elävät siinä ekonomistien ja valtiovarainministerien luomassa illuusiossa, että taloukasvu voi jatkua ikuisesti. Ihmiset alkavat miettiä, onko joku tavara oikeasti tarpeellinen. Useimmiten ei ole.

Kuten sanottu, en ole oikein missään vaiheessa ole ymmärtänyt, mikä tässä 2000-luvun merkkituotevillityksessä oikein on innostanut. Minusta olisi koko ajan ollut noloa raahata jotain Björn Borgin treenikassia tai pukeutua Bossin alkkareihin, koska silloin ihmiset olisivat hyvällä syyllä miettineet, tienaanko liikaa (vastaus: en) tai olenko muuten vain päästäni vialla.

Kun ihmiset maksavat naama peruslukemilla tavallisista kalsareista 40-50 euroa, heille pitäisi tarjota sähköshokkeja, ei uutta käyttöluottoa.

Itse olen hankkinut koko ajan kirpparivaatteita ja harkinnut ostoksiani, vaikka luvalla sanoen, välillä on tullut turhaakin ostettua, en ole täydellinen! JOhan tuo ökytuotteista luopuminen ja turhan ostosten välttäminen on aivan järkiteko ja erittäin ekologinen sellainen.

Syksuytuhnu valtaa alaa

Ulkona on taas tyypillinen "syksytuhnusää": tasaisen harmaata, pilvistä, välillä sataa, tuulee kovaa. Tällaista riittää ainakin viikoksi eteenpäin. Tätä tämä taas on. Pitää vain jaksaa.

Tulee väkisin flashback mieleen: tällaiseltahan viime talvi näytti koko ajan! Toivottavasti tämä talvi ei kuitenkaan ole yhtä surkea.

Brittien "ilmatieteen laitos" Metoffice toteaa ensimmäisessä talviennusteessaan:

Winter temperatures are more likely to be above normal over much of the European region. However, this winter is likely to be less mild than last winter, when above-average temperatures were widespread.

Siis keskimääräistä lämpimämpää, mutta "todennäköisesti vähemmän leutoa" kuin viime talvena. Sehän lohduttaakin. Voi olla, ettei joka päivä ole +5 vaan saattaa käydä jopa lähellä nollaa!

Elämää suurempaa draamaa

Moni kaveri saattaa tietääkin, että suurimpia haaveitani on joskus saada näytelmä esitettäväksi ison teatterin lavalle. Vaasassa Ramppi-aikoina kirjoitinkin monta näytelmää, joista en kyllä ole kaikkiin enää kovin tyytyväinen, mutta nyt kun on ollut vuosia töissä, niin ei oikein riitä aikaa eikä energiaa draaman takomiseen.

No, en ole kuitenkaan luovuttanut. LÄhetin ennakkotehtävät Teakin ja työväenopiston yhteistyössä järjestämään kurssiin Näyttämölle kirjoittaminen. Kevääseen saakka kestävän kurssin aikana olisi saada aikaan täyspitkä näytelmä ammattilaisten avittamana ja muiden kurssilaisten tukemana.

Aluksi jäin peruutuspaikalle ja hylkäsin taas yhden kehittelemäni projektin. Tällä viikolla sain tiedon, että yksi paikka olisi sittenkin vapautunut. Aloin aivot kuumana (ihan oikeasti, päähän sattui!) puntaroimaan kahden potentiaalisen idean välillä, joista molempia olin työstänyt ja epätoivoisesti yrittänyt kirjoittaa jo vuosia. Viime yönä en saanut kunnolla nukuttua, kun mietin erinäisiä juonenkäänteitä.

Tänä iltana olisi tunti. Tekstiä ei ole paljoakaan valmiina, mutta synopsis toki on. Ajattelin, että voisin toimittaa sen vetäjille ja odottaa palautetta. Pikku hiljaa pitäisi tietenkin kirjoittaakin jotain.

Tällä hetkellä pelottaa, miten vuorokauden tunnit ja henkinen potentiaali riittävät tekstin tuottamiseen. Jo nyt iltaisin väsyttää usein sekä henkisesti että fyysisesti ja kirjoitustuokiot jäävät lyhyiksi. Mielummin sitä lojuu sohvalla ja tuijottaa hömppää telkkarista.

Se on kuitenkin fakta, ettei teksti valmistu ilman ulkopuolisten ammattiapua. Toivottavasti pääsen vauhtiin nyt, kun vihdoin pääsin kurssille!

Kuluttaja the pankkikriisin herra

Kuluttajalla - älköön kukaan puhuko ihmisestä, se on vanhanaikaista - on mieletön vastuu: hänen teoistaan riippuu, saadaanko piinaava kansainvälinen finanssikriisi kukistettua. Meidän on yhtä aikaa talletettava tileille mahdollisimman paljon rahaa, jotta pankeilla olisi likviditeettiä, ja kuitenkin samanaikaisesti tuhlattava kuin viimeistä päivää, että "talouden pyörät pyörisivät".

Molemmat iltapäivälehdet ovatkin opastaneet vuorotellen, kuinka meidän kansallinen velvollisuutemme on "shoppailla Suomi pois lamasta". Aika haastavaa: samanaikaisesti on siis haaskattava ja säästettävä kaikki rahansa.

Aikamoinen vastuu. Jenkeissä sentään valtio on perustamassa 700 miljardin dollarin roskapankin, Suomessa mattimeikäl... siis kuluttajalla (hallelujah, Suomen Kaupan Liitto!) on keskeinen rooli. Voisi luulla, että tavallisella pulliais... siis kuluttajalla on tarpeeksi hommaa saada rahansa riittämään itselleen ja perheelleen, mutta ei se riitä, pitää samalla ehkäistä lamaa kansallisessa projektissa!

Ei ole helppoa perustallaa... siis kuluttajalla nykypäivän maailmassa!

Hölmöjä helppo höynäyttää "BB-kriiseillä"

Miten viedään hölmöä kuin pässiä narussa? Luodaan vertaansa vailla oleva mediailmiö, luodaan persoonia, joiden tekemisiä seurataan yhtä tarkasti kuin pääministerin lausuntoja, raportoidaan dramaattisesti pienistäkin käänteistä ja tapahtumista ja kun jotain odottamatonta sattuu, järjestetään siitä kunnon uutispommi.

Mistä siis puhutaan? Finanssikriisistä? Jääkiekosta? Formuloista? Ehei, vaan tietenkin Big Brotherista.

Ylikansallisen tv-formaatin tuottajat osaavat höynäyttää hölmöjä. Kun kilpailija Marianna yhtäkkiä karkotettiin talosta, nettilehdet huusivat: BB-Marianna katosi! Pian kerrottiin, että Marianna on poistettu talosta "henkilökohtaisista syistä". Lisää ei kerrottu, vaikka toimittajat ja keskustelupalstojen fanit lypsivät.

Tuottajat ilmoittivat, että syyt paljastetaan vasta ensi sunnuntain tuloslähetyksen yhteydessä. Nyt arvovaltaisissakin medioissa on spekuloitu, mistä Mariannan lähteminen johtuu: perheessä sattuneesta tragediasta, neidin varomattomista lausunnoista vai kenties siitä, että hänen ihosyöpänsä on uusinut.

Tässä on kyllä tosiaankin tehty tikusta asiaa. Höynäytetty olen itsekin: minäkin haluaisin tietää, mitä Mariannalle tapahtui. Mutta ei se nyt herttileijaa viikon pääuutinen ole, kuten esimerkiksi iltapäivälehtien otsikoinnista olisi välillä voinut päätellä.

Ja mitä enemmän ihmiset himoavat BB-tietoa, sitä useammin he käyvät BB:n nettisivulla ja katsovat tv-lähetyksiä - ja sehän mainostajia ilahduttaa. Siis mitä enemmän kriisejä, sitä enemmän myyntiä!

Shokkielvytystä, sydänhalvausta ja kaaosta pörsseissä

Maailmalla on uutisista päätellen menossa melkoinen finanssikriisi tai myllerrys, mitä sanaa nyt halutaan käyttää. Se, miten kriisi näkyy Suomessa, on vielä epäselvää, mutta ainakin yksi on varmaa: kriisistä shokkiin menneet toimittajat eivät säästele ylisanoja.

Tässä poimintoja torstain uutisista Hesarin pääsivulta: "Rahoitusmarkkinoiden kaaos lähenee paniikkia." "Keskuspankeilta sokkielvytystä halvaantuneille markkinoille" ja edelleen "Maailman keskuspankit antavat yhteisvoimin sydänelvytystä lamaantuneille pankkien välisille rahamarkkinoille..."

Ja lisää: "...maailman keskuspankit nyt torjuvat sydänhalvausta kellon ympäri."

Hetkinen, raportoidaanko tässä nyt HUS:n teho-osastolta tai Pälkäneen vanhainkodin kroonikkohuoneesta? Halvaantuneita, sydänelvytystä - ikään kuin talous olisi joku elävä olento, joka pitäisi pumpata yhteisvoimin takaisin elämään.

Adjektiivit ovat kuin peräisin WTC-uutisoinnista 7 vuoden takaa: shokki, kaaos, paniikki, hätätila... Siis finanssikriisi on paitsi syöpätauti, myös sotatila. Pitäisikö siis käyttää apuna kirurginveistä vai pyssyä?

Saa nähdä, mitä pörsseissä ja rahoituslaitoksissa vielä tapahtuu, mutta ainakin toimittajien olisi syytä laittaa jäitä hattuun, etei raportointi kuulostaisi tahattoman koomiselta.

Vanhasen lintukotomalli ei toimi

Pääministeri Vanhasen Hesarissa esittelemä puutarhakaupunkimalli on herättänyt porua,
naureskelua ja vähän myös kehuja netin keskustelupalstoilla ja kollegoidensa keskuudessa.
Enimmäkseen kommenteissa on todettu, ettei Vanhasen lintukotomalli ole tätä päivää eikä se todellakaan tiivistä yhteiskuntarakennetta niin kuin lukuisista syistä pitäisi.

Vanhasen mallissa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tulisi tiettyjä puutarhakeskustoja, todellisia porvarillisen rauhan pesäkkeitä, joissa linnut laulavat kauniimmin, ruoho kasvaa tasaisesti ja vihreästi, naapurit lainaavat toisiltaan ruohonleikkuria ja pihasaksia ja palauttaessaan ne tuovat kakun kiitokseksi. Kaupat ovat auki vain arkisin, iltaisin syödään tomaatitonta ja sipulitonta pitsaa ja katsotaan Salkkareita. Lauantaisin rakastellaan saunan ja lottoarvonnan jälkeen ja sunnuntaisin keitetään kahvia ja tavataan sukulaisia Maskusta ja Suomi-Soffasta ostettujen huonekalujen päällä.

Tietyissä kunnissa toimiikin ajatus siitä, että asutus on pääosin pientaloja. "Mummolani" on Rantsilassa enkä voisi kuvitella, että siellä olisi kerrostaloja. Rivitalokin on harvinaisuus. Nokian kaltaisessa pikkukaupungissakin oli keskustan kupeessa paljon puisia omakotitaloja, mutta silti rakenne oli aika tiivis - ainakin keskustassa. Oulussakin on puutaloja (niitä joita ei ole onnistuttu purkamaan tai polttamaan) keskustan kupeessa, RAksilassa.

Mutta pääkaupunkiseudun on pakko olla tiiviisti asutettua ja perustuttava raideliikenteeseen. Väestö kasvaa niin kovaa vauhtia, että olisi järjetöntä jatkaa Nurmijärveltä ja Espoosta tuttua "ammutaan haulikolla lähiöt mielivaltaisesti ympäri peltoja" -mallia. Se ei yksinkertaisesti ole kestävä malli.

Kriitikot arvostelevat nettipalstoilla, ettei suurin osa suomalaisista halua muuttaa "betonibunkkereihin", jotka sijaitsevat "radanvarsigetoissa" ja "ongelmalähiöissä". Joopa joo. Varsinaisia ongelmalähiöitähän on esim. metron likellä: Kulosaari, Marjaniemi, Herttoniemi...
Ja ajatellaanpa vaikka paljon parjattua Myllypuroa: aseman lähellä maailmanlopun betonitaloja, mutta toisaalta suurlähiössä on myös paljon omakotitaloja.

Melkein kaikki lähiöt suunnitellaan nykyään niin, että sinne tulee eri kokoisia ja näköisiä, eri sosiaaliluokille tarkoitettuja tuettuja, vuokra- ja omistusasuntoja. Niin pitääkin olla. Yleensä lähiöihin tulee myös sekä kerros- että pientaloja. Näin tehdään radanvarsinlähiöissäkin.

Jospa Vanhanen vaikka joskus jalkaantuisi johonkin pääradan varressa olevaan kaupunginosaan muutenkin kuin kuuntelemaan keskustan torikahveille kuntapäättäjien kehuskeluita ja toimittajien kyselyitä naissuhteista, niin hän voisi nähdä, etteivät ne satunnaisista rauhattomuuksistaan huolimatta mitään helvetin esikartanoita ole.

Lisäksi Matti-poika voisi joskus omissa poliittisissa linjauksissaan toteuttaa omia kauniita lupauksiaan ilmastonmuutoksen torjunnasta.