Niin, Sodankylän festareista vielä sen verran, että Sodankylä on sikäli veikeä paikka, että sitä ei parhaalla tahdollaankaan voi sanoa kovin kauniiksi, mutta viimevuotisen kokemuksen perusteella pystyn ymmärtämään, miksi ihmiset vaeltavat sinne.
Onhan semmoinen vaarojen keskellä sijaitseva pikkukunta (siis väkiluvultaan, ei pinta-alaltaan) aika epätodennäköinen paikka järjestää yhtään mitään. Lähimmille lentokentille eli Rovaniemelle ja Kittilään on parin tunnin matka, samoin Rovaniemen junalle. Kunnan palvelut ovat aika vaatimattomat: pari hotellia, kauppoja, mustaapörssiä, vaateliikettä, kirjastoa ja mitä nyt tuommoisissa kunnissa Suomessa on.
Mutta ehkä juuri nämä absurdit puitteet tekevät sen: esityspaikat ovat vaatimattomia, onhan koulunsalia, telttaa ja hieman rähjäistä teatterirakennusta, yötöntä yötä, Suomi-ruokaa ja -.pitsaa tarjoavia baareja ja niin edelleen.
Jo pelkästään helsinkiläistyneelle puitteet ovat tarpeeksi rauhoittavat, puhumattakaan vaikkapa italialaisille, ranskalaisille tai amerikkalaisille huippuohjaajille, jotka ovat vimeksi majoittuneet New Yorkissa tai Berliinissä.
Saa nähdä miten reissu menee. Jos pääsen samaan työporukkaan kuin viime v uonna, kiire ei varmasti ahdista liikaa. Ja juuri se sopii lomalaiselle! Ehtiipähän näytöksiin!
torstai 5. kesäkuuta 2008
Lomanviettoon paita hikisenä
Jännä flashback vuoden takaa: olen jäämässä nyt lomalle samoin kuin vuosi sitten samaan aikaan ja myös silloin oli paahtava helle. Kopperossa... siis työhuoneessa on ainakin +30 astetta, ulkona onneksi vähemmän, paita liimaantuu kehoa vasten, ajatus ei toimi tai j os toimii, niin harhailee...
No, onneksi sain hoidettua akuutit työasiat alta pois, ettei tänään tarvinnut paljoakaan konseptien kanssa sekoilla.
Siis: tänään Ouluun, ensi viikolla Sodankylään, sitten taas Ouluun isän synttäreille, sitten taas hetkeksi Sodankylään... Ja sitten lenskari lennättää Berliiniin. Pitäähän sitä päästää vähän kerosiiniä ilmakehään, ettei lämpeneminen pysähdy!
Olen kyllä tosi tyytyväinen, että loma alkaa just nyt eikä myöhemmin! Kevät on ollut työteliäs, muttei liiaksi. Sen verran väsähtänyt olo kuitenkin on, että kaikki vapaapäivät tulevat tarpeeseen.
Heinäkuuksi ei ole vielä mitään ohjelmaa. No, kyllä sitä vielä ehtii!
No, onneksi sain hoidettua akuutit työasiat alta pois, ettei tänään tarvinnut paljoakaan konseptien kanssa sekoilla.
Siis: tänään Ouluun, ensi viikolla Sodankylään, sitten taas Ouluun isän synttäreille, sitten taas hetkeksi Sodankylään... Ja sitten lenskari lennättää Berliiniin. Pitäähän sitä päästää vähän kerosiiniä ilmakehään, ettei lämpeneminen pysähdy!
Olen kyllä tosi tyytyväinen, että loma alkaa just nyt eikä myöhemmin! Kevät on ollut työteliäs, muttei liiaksi. Sen verran väsähtänyt olo kuitenkin on, että kaikki vapaapäivät tulevat tarpeeseen.
Heinäkuuksi ei ole vielä mitään ohjelmaa. No, kyllä sitä vielä ehtii!
tiistai 27. toukokuuta 2008
Suomi - ilmastopolitiikan kauhukakara
Demari puuttui tänään (27.5.) aiheellisesti siihen, miten huonolla tolalla ilmastonmuutoksen torjunta Suomessa on. Demari siteerasi saksalaista Germanwatchia, jonka tekemässä tutkimuksessa (The Climate Change Performance Index, CCPI) oli vertailtu eri maiden ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja kolmella mittarilla: päästötrendin, päästötason ja ilmastopolitiikan tasolla.
Suomi sijoittui vertailussa kunniakkaasti - sijalle 36. Mainittakoon, että mukana oli 56. Suomen yläpuolelle ylsivät mm. kuuluisat ympäristöteknologian huippuosaajamaat, kuten Iran, Romania, Marokko, Liettua ja Thaimaa. Ykkösenä oli Ruotsi, Islanti oli kolmas ja Norja ja Tanska olivat sijoilla 16-17.
Eipä yllätä tämä tulos! Ilmastonmuutoksesta on debatoitu viime vuosina enemmän kuin koskaan, ja lupauksia on sadellut sieltä täältä, mutta en muista juuri yhtäkään konkreettista lupausta hallitukselta tai kunnilta. Siis sitä, että jotain on oikeasti aiottu tehdä.
Sen sijaan Suomi on kunnostautunut mm. amerikkalaistyylisten hypermarkettien rakentamisessa ja kaavoittamisessa, autoverotuksen keventämisessä, turvevoiman lobbaamisessa ja joukkoliikenteen määrärahojen tasaisessa supistamisessa.
Sen sijaan, että kunnat ja valtio olisivat aloittaneet määrätietoisesti energiansäästöhankkeita kaikilla sektoreilla, meillä vieläkin puhistaan, mitä pahaa ja kauheaa Kioton sopimuksen (vielä hyvin vaatimattomat) päästörajoitukset meille aiheuttavat. Suomi yhä kaukana Kioton tavoitteista, vaikka niistä on vielä piiitkä matka komission hyväksymiin uusiin vähennystavoitteisiin.
Olen hyvin pettynyt Suomen ilmastopolitiikkaan. KUn mitään ei ole tehty, on vaikea hurrata. Suomi elää vieläkin siinä harhassa, että muut maksavat laskun, niin että me saamme nauttia vapaamatkustajan lokoisasta olotilasta.
Ikään kuin teollisuus ja vaikutusvaltaiset poliitikot salaa unelmoisivat, että "eivätköhän nuo muutkin maat pian jarruta tuota ekohössötystään, niin päästään taas poikien kanssa shoppailemaan uusia katumaastureita ja voisihan sinne meidän kulmille pari turvevoimalaakin taas laittaa, kun tuli vaaleja ennen luvattua..."
Suomi sijoittui vertailussa kunniakkaasti - sijalle 36. Mainittakoon, että mukana oli 56. Suomen yläpuolelle ylsivät mm. kuuluisat ympäristöteknologian huippuosaajamaat, kuten Iran, Romania, Marokko, Liettua ja Thaimaa. Ykkösenä oli Ruotsi, Islanti oli kolmas ja Norja ja Tanska olivat sijoilla 16-17.
Eipä yllätä tämä tulos! Ilmastonmuutoksesta on debatoitu viime vuosina enemmän kuin koskaan, ja lupauksia on sadellut sieltä täältä, mutta en muista juuri yhtäkään konkreettista lupausta hallitukselta tai kunnilta. Siis sitä, että jotain on oikeasti aiottu tehdä.
Sen sijaan Suomi on kunnostautunut mm. amerikkalaistyylisten hypermarkettien rakentamisessa ja kaavoittamisessa, autoverotuksen keventämisessä, turvevoiman lobbaamisessa ja joukkoliikenteen määrärahojen tasaisessa supistamisessa.
Sen sijaan, että kunnat ja valtio olisivat aloittaneet määrätietoisesti energiansäästöhankkeita kaikilla sektoreilla, meillä vieläkin puhistaan, mitä pahaa ja kauheaa Kioton sopimuksen (vielä hyvin vaatimattomat) päästörajoitukset meille aiheuttavat. Suomi yhä kaukana Kioton tavoitteista, vaikka niistä on vielä piiitkä matka komission hyväksymiin uusiin vähennystavoitteisiin.
Olen hyvin pettynyt Suomen ilmastopolitiikkaan. KUn mitään ei ole tehty, on vaikea hurrata. Suomi elää vieläkin siinä harhassa, että muut maksavat laskun, niin että me saamme nauttia vapaamatkustajan lokoisasta olotilasta.
Ikään kuin teollisuus ja vaikutusvaltaiset poliitikot salaa unelmoisivat, että "eivätköhän nuo muutkin maat pian jarruta tuota ekohössötystään, niin päästään taas poikien kanssa shoppailemaan uusia katumaastureita ja voisihan sinne meidän kulmille pari turvevoimalaakin taas laittaa, kun tuli vaaleja ennen luvattua..."
maanantai 26. toukokuuta 2008
Kehitysapu - mahdoton tehtävä Suomelle?
Jos pitäisi nimetä joku asia, joka on selvästi Suomen hallitukselle täysin ylivoimainen, on kehitysavun nostaminen YK:n vaatimaan 0,7 prosenttiin bkt:stä! Niin kauan kuin muistan, Suomi on koko ajan väittänyt yrittävänsä lisätä sitä, mutta aina mokannut.
Aina hallitus keksii jotain uusia tekosyitä, miksi se ei onnistu. Joskus vedotaan talouden laskusuhdanteeseen - "ei meillä nyt ole varaa" - joskus nousukauteen, "nyt meidän täytyy investoida ja maksaa valtionvelkaa". Paradoksaalisesti ainoa vuosi, jolloin Suomi on kyennyt 0,7 prosenttiin, oli syvimmän laman aikana eli 1991.
Hesari kertoo tuttua kieltä 26.5.:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Suomi+uhkaa+j%C3%A4%C3%A4d%C3%A4+kehitysaputavoitteestaan/1135236669806
Tällä kertaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri eli Väyrysen Pate toteaa, että tavoitteesta jäädään ilman lisärahoitusta nykyvauhdilla 20–50 miljoonaa euroa, talouskasvusta riippuen.
Suomi on koko ajan siirtänyt takarajaa, milloin "nollaseiskaan" aiotaan päästä. Viimeisin tavoite oli 2010, nyt se on tiettävästi siirretty 2015:een.
Kysynpä vaan: jos ei Suomi pysty saavuttamaan tuota häpeärajaa silloin, kun sillä menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan, niin ei se yllä siihen koskaan!
Tai toivotaan, että olen väärässä...
Paavo Väyrysen (kesk) mukaan
Aina hallitus keksii jotain uusia tekosyitä, miksi se ei onnistu. Joskus vedotaan talouden laskusuhdanteeseen - "ei meillä nyt ole varaa" - joskus nousukauteen, "nyt meidän täytyy investoida ja maksaa valtionvelkaa". Paradoksaalisesti ainoa vuosi, jolloin Suomi on kyennyt 0,7 prosenttiin, oli syvimmän laman aikana eli 1991.
Hesari kertoo tuttua kieltä 26.5.:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Suomi+uhkaa+j%C3%A4%C3%A4d%C3%A4+kehitysaputavoitteestaan/1135236669806
Tällä kertaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri eli Väyrysen Pate toteaa, että tavoitteesta jäädään ilman lisärahoitusta nykyvauhdilla 20–50 miljoonaa euroa, talouskasvusta riippuen.
Suomi on koko ajan siirtänyt takarajaa, milloin "nollaseiskaan" aiotaan päästä. Viimeisin tavoite oli 2010, nyt se on tiettävästi siirretty 2015:een.
Kysynpä vaan: jos ei Suomi pysty saavuttamaan tuota häpeärajaa silloin, kun sillä menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan, niin ei se yllä siihen koskaan!
Tai toivotaan, että olen väärässä...
Paavo Väyrysen (kesk) mukaan
Väyrysen mukaan Suomi antaa samalla muille EU-maille väärän signaalin, jos edes pitkästä talouskasvusta nauttinut maa ei pidä tavoitteitaan.
Hän muistutti kehitysministerien kokouksen yhteydessä Brysselissä, että Suomi on jo kertaalleen pettänyt lupauksensa nostaa apuaan. Tämän vuoksi Suomea seurataan EU:ssa tarkasti.
Suomi yrittää nyt nostaa kehitysapunsa 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Vielä joitakin vuosia sitten kaavailtiin, että apu nousee 0,7 prosenttiin samassa ajassa. Nyt tätä tavoitellaan vasta vuoteen 2015 mennessä.
"Me olemme jo silmätikku tämän petetyn lupauksen vuoksi", Väyrynen sanoi.
Ruotsi antaa jo nyt kehitysapua yli prosentin bruttokansantuotteesta. Kansainvälinen tavoite teollistuneille maille on juuri 0,7 prosenttia.
Keskustele aiheesta
Tulosta juttu
Lähetä linkkisunnuntai 25. toukokuuta 2008
Corbijnit on pakko nähdä
Tennispalatsin taidemuseossa avautui keskiviikkona tosi mielenkiintoiselta kuulostava näyttely eli Anton Corbijnin retrospektiivinen valokuvanäyttely. MIeshän on tehnyt todella tunnistettavalla tyylillään hienoja musiikkivideoita esim. Depeche Modelle, Joy Divisionille ja kuka muistaa kelle kaikille.
Tämä näyttely pitää kyllä nähdä! Corbijn on kuulemma kuvannut myös puoli Hollywoodia filmilleen (ja myöhemmin muistikortilleen), ja näitä fotoja tuolla Tennarissa sitten nähdään.
On se hyvä, että Helsingin museot pitävät pintansa ja tarjoavat kunnon näyttelyjä aika useinkin, kun kaupungin elokuvateatteritarjonta ei ole lähellekään yhtä tasokas kuin vaikkapa pk-seudun teatteritarjonta.
Siispä sinne! Siis Tennariin!
Tämä näyttely pitää kyllä nähdä! Corbijn on kuulemma kuvannut myös puoli Hollywoodia filmilleen (ja myöhemmin muistikortilleen), ja näitä fotoja tuolla Tennarissa sitten nähdään.
On se hyvä, että Helsingin museot pitävät pintansa ja tarjoavat kunnon näyttelyjä aika useinkin, kun kaupungin elokuvateatteritarjonta ei ole lähellekään yhtä tasokas kuin vaikkapa pk-seudun teatteritarjonta.
Siispä sinne! Siis Tennariin!
Ei armoa viisurokkareille
Suomi oli viime hetken veikkailujen ja vedonlyöntitilastojen mukaan taas yksi Euroviisujen ennakkosuosikeista - mikä tietysti loogisesti tarkoitti, että Suomi oli melkein viimeinen! Lordi on oikeastaan ainoa poikkeus siitä,että joskus kärkeen veikattu voi oikeasti pärjätä.
Jonkinmoista ennakkohuhua oli Teräsbetoninkin ympärille jostain käsittämättömästä syystä saatu nostettua, joten arvelin sen sijoittuvan hyvällä tuurilla 15:n joukkoon. No, tuo sija 22 on ehkä realismia.
Nyt moni voivottelee, että moni Suomea huonompi biisi pärjäsi paremmin. No, se on kyllä totta. En tajua, millä ilveellä esim. Islanti, Latvia tai Tanska kohosivat niinkin korkealle, vaikka niiden biisit edustivat omassa tyylilajissaan samaa huvittavuuden huippua kuin Teräsbetoni.
Venäjä sitten voitti. Ei sekään ihan sattumaa ole.
MItä enempi Itä-Euroopan tai pitäisikö sanoa Euraasian maita tulee mukaan, sitä vahvemmilla ne itse ovat. Ajatellaanpa nyt: tänä vuonna oli Venäjän lisäksi entisinä Neuvostoliiton maina mukana Baltian maat, Georgia, Ukraina, Valko-Venäjä, Armenia ja Azerbaidzhan. Eivät kaikki 12 pistettä antaneet, mutta on selvää, että ne antavat ns. geopoliittiset pisteet Venäjälle. Samalla syyllähän USA:n missi oli kylmän sodan aikana aina Miss Universumeissa varmasti 10:n parhaan joukossa.
Toinen mukava klikki ovat entiset Jugoslavian maat. Tänäkin vuonna mukana olivat Slovenia, Kroatia, Serbia, MOntenegro ja Bosnia-Hertzegovina. On varmaa, että ne taputtelevat toistensa selkiä, ja hyvällä tuurilla klubiin voi saada Kreikan, Romanian ja Bulgariankin.
Vaikka takaoven kautta mukaan päässeiden suurmaiden eli Ranskan, Britannian ja Saksan biisit olivat samaa huttua kuin muidenkin, niille ei enää ole tarpeeksi tukijoita, kun Euroviisujen painopiste on kaakossa ja idässä.
POhjoismaihin voi sikäli luottaa, että ne antavat aina toisilleen pisteitä - paitsi eilen ei Tanskalta herunut edes lohtupojoja Suomelle! Naapurisopu järkkyy!
On toki virkistävää, että kisat ovat viime aikoina olleet aina eri maassa, usein pienissä maissa, mutta aikamoinen friikkishow (vrt. Lordi) pitää LÄnsi-Euroopasta tulla, että se voi kiilata väliin.
Jonkinmoista ennakkohuhua oli Teräsbetoninkin ympärille jostain käsittämättömästä syystä saatu nostettua, joten arvelin sen sijoittuvan hyvällä tuurilla 15:n joukkoon. No, tuo sija 22 on ehkä realismia.
Nyt moni voivottelee, että moni Suomea huonompi biisi pärjäsi paremmin. No, se on kyllä totta. En tajua, millä ilveellä esim. Islanti, Latvia tai Tanska kohosivat niinkin korkealle, vaikka niiden biisit edustivat omassa tyylilajissaan samaa huvittavuuden huippua kuin Teräsbetoni.
Venäjä sitten voitti. Ei sekään ihan sattumaa ole.
MItä enempi Itä-Euroopan tai pitäisikö sanoa Euraasian maita tulee mukaan, sitä vahvemmilla ne itse ovat. Ajatellaanpa nyt: tänä vuonna oli Venäjän lisäksi entisinä Neuvostoliiton maina mukana Baltian maat, Georgia, Ukraina, Valko-Venäjä, Armenia ja Azerbaidzhan. Eivät kaikki 12 pistettä antaneet, mutta on selvää, että ne antavat ns. geopoliittiset pisteet Venäjälle. Samalla syyllähän USA:n missi oli kylmän sodan aikana aina Miss Universumeissa varmasti 10:n parhaan joukossa.
Toinen mukava klikki ovat entiset Jugoslavian maat. Tänäkin vuonna mukana olivat Slovenia, Kroatia, Serbia, MOntenegro ja Bosnia-Hertzegovina. On varmaa, että ne taputtelevat toistensa selkiä, ja hyvällä tuurilla klubiin voi saada Kreikan, Romanian ja Bulgariankin.
Vaikka takaoven kautta mukaan päässeiden suurmaiden eli Ranskan, Britannian ja Saksan biisit olivat samaa huttua kuin muidenkin, niille ei enää ole tarpeeksi tukijoita, kun Euroviisujen painopiste on kaakossa ja idässä.
POhjoismaihin voi sikäli luottaa, että ne antavat aina toisilleen pisteitä - paitsi eilen ei Tanskalta herunut edes lohtupojoja Suomelle! Naapurisopu järkkyy!
On toki virkistävää, että kisat ovat viime aikoina olleet aina eri maassa, usein pienissä maissa, mutta aikamoinen friikkishow (vrt. Lordi) pitää LÄnsi-Euroopasta tulla, että se voi kiilata väliin.
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
Puhun suositulla kapulalla
Hesarissa oli tänään torstaina pieni juttu siitä, että suomalaisten suosituimmat puhelimet ovat halpoja nokialaisia. Ei mikään yllätys!
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomalainen+puhuu+Nokian+perusk%C3%A4nnyk%C3%A4ll%C3%A4/1135236550132
Vaikka toisaalta olemme samanaikaisesti muka kännykkäintoista kansaa, todellisuudessa vain
tietty melko pieni porukka ryntää heti ostamaan uusimmat lelut, joissa on nykyään kaikki
mahdolliset ominaisuudet, pullonkorkinavaajaa ja naisten joskus toivomaa meikkipeiliä
lukuunottamatta.
Huomasin, että mulla on ollut näistä kymmenestä suosituimmasta kaksi eli vanha kunnon varma 3310, ehkä NOkian mukavin malli, ja laatikossa on edelleen 6021. Äitilläni on perushalpa 1110 ja isälläni 3510i. Myös top 10:ssä olevat 6060 ja 6101 näyttävät tutulta, niitä näki yhdessä välissä joka toisella. Itse en simpukkamallista tykkää, joten en sellaista halunnut ostaakaan.
Nyt taiteilen E65:lla, joka on siitä kätevä, että siinä on netti- ja sähköpostivalmeus, surffailu on kohtuullisen nopeaa (joskaan ei lähellekään yhtä kätevää kuin tietokoneella) mutta näppäimet ovat tällaiselle nakkisormelle liian pienet. No, eipä se estä meikäläistä pommittamasta ystäviäni lukuisilla tekstareilla :)!
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomalainen+puhuu+Nokian+perusk%C3%A4nnyk%C3%A4ll%C3%A4/1135236550132
Vaikka toisaalta olemme samanaikaisesti muka kännykkäintoista kansaa, todellisuudessa vain
tietty melko pieni porukka ryntää heti ostamaan uusimmat lelut, joissa on nykyään kaikki
mahdolliset ominaisuudet, pullonkorkinavaajaa ja naisten joskus toivomaa meikkipeiliä
lukuunottamatta.
Huomasin, että mulla on ollut näistä kymmenestä suosituimmasta kaksi eli vanha kunnon varma 3310, ehkä NOkian mukavin malli, ja laatikossa on edelleen 6021. Äitilläni on perushalpa 1110 ja isälläni 3510i. Myös top 10:ssä olevat 6060 ja 6101 näyttävät tutulta, niitä näki yhdessä välissä joka toisella. Itse en simpukkamallista tykkää, joten en sellaista halunnut ostaakaan.
Nyt taiteilen E65:lla, joka on siitä kätevä, että siinä on netti- ja sähköpostivalmeus, surffailu on kohtuullisen nopeaa (joskaan ei lähellekään yhtä kätevää kuin tietokoneella) mutta näppäimet ovat tällaiselle nakkisormelle liian pienet. No, eipä se estä meikäläistä pommittamasta ystäviäni lukuisilla tekstareilla :)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)