Superkylmää kyytiä

Olin viime viikolla koulutuksessa Haikon kartanossa. Hulppeat puitteet, ei voi valittaa. Kurssittauduin taloustaitojen saralla ja erään illan päätteeksi päätimme testata porukalla Haikon palvelutarjottimella olevaa huippukylmähoitoa.

Moni epäröi, sillä kuulostaahan koko homma aika järjettömältä: ensin mennään läpi kahden huoneen, joista ensimmäisessä on -30 astetta pakkasta, toisessa -60 ja lopulta ollaan kolme minuuttia huoneessa, jossa on -110 astetta pakkasta! Siis kyllä, -110 astetta!

Mikä koko homman juju siis on? On kerrottu, että huippukylmähoito auttaa reumapotilaita ja verenkiertohäiriöisiä. Mutta miten on mahdollista, että ihminen voi olla -110 asteessa jäätymättä? Hyvä kysymys. Taitaa johtua siitä, että ilma on niin kuivaa.

Miten homma toimi? Menimme hoitotilan eteiseen, jossa otimme pois päällysvaatteet alkkareita/uikkareita lukuunottamatta ja panimme jalkaan paksut villasukat ja villahuopatossut, käsineet ja korvat peittävän päähineet. Suihkussa ei saanut käydä, koska muutenhan olisi vilustunut. Kun odotimme jännittyneinä hoitoon pääsyä, kunto-ohjaaja pyyhki erään venäläismiehen selän kuivaksi, jotta hän ei jäätyisi.

Odottelimme rauhassa, kunnes perimmäisen huoneen lämpötila oli edellisten kävijöiden jäljiltä tippunut takaisin -110 asteeseen. Joukossamme oli kurssimme oli kurssimme vetäjä Krista, joka oli kauhuissaan, koska vihasi kylmää. Hän sai kuitenkin rohkaisua yli 70-vuotiaalta rouvalta, joka kertoi käyneensä hoidossa samana päivänä jo kaksi kertaa. Pitäähän puolet nuoremankin siis uskaltaa!

Kun ovet aukaistiin, kävelimme ensin -30 huoneeseen ja -60 asteen huoneen läpi "peräkamariin". Vaikka ensimmäisissä huoneissakin oli todella kylmä, ne tuntuivat suorastaan lempeiltä kylmimpään huoneeseen verrattuna. Kyllä oli hemmetin kylmä! Hengitys höyrysi niin paljon, ettei nähnyt vieressä seisovaa kaveria. Normaalistihan paleleva ihminen lämmittää itseään heiluttelemalla raajojaan, mutta nyt se vain lisäsi kylmyyden tunnetta.

Krista oli edelleen kauhuissaan. Hän halusi lähteä heti. Minä ja kurssikaveri Vesa estimme: kyllä me nyt vaaditun kolme minuuttia jaksamme! Kahden minuutin kohdalla Krista meinasi taas lähteä mutta sanoimme, että kyllä tässä vielä minuutti menee. Niin kui menikin.

Kun palasimme odotushuoneeseen, se pöllähti täyteen pakkashöyryä. Huoneiden välinen lämpötilaero oli vähintään 50 astetta ja eroa peräkamarin ja odotustilan välillä oli 130 astetta! Vuoroaan odotti nuori pariskunta, jolle me saatoimme puolestamme vakuutella, ettei mitään hätää. Pariskunta näytti entistä epäröivämmältä.

Kunto-ohjaaja terotti, ettei saa mennä saunaan puoleen tuntiin, vaikka mieli teki. "Liian suuri lämpötilan vaihtelu." Ei tehnyt mieli hankkia sydänkohtausta Haikossa!

Hoidon jälkeen tuli pitkäksi aikaa hieman viileä olo, kas kun sattui! Kylmä, flunssainen olo se ei ollut vaan sellainen tavallinen, kun tulee pakkasilmasta kotiin. Miellyttävä olo se kumminkin oli! Saimme tästä 25 euron hoidosta itsellemme oikein stipendinkin! Mukava kokemus, joskaan ei - luojan kiitos - verenseisauttava!