Niin se vaan isokin pää kääntyy, jos niikseen sattuu. Vielä marraskuussa olin päättänyt, että en varmasti liity Facebookiin ja siellä kuitenkin oon. Mikä sitten oli hyvä syy, että sinne menin?
OIkeastaan kaikki lähti siitä, että halusin vain käydä kurkistamassa eräiden ystävieni profiileja ja samalla vilkaista, millaisia ne paljon puhutut ystäväverkostot ovat.
No, eihän niitä päässyt katsomaan, ellei ollut itse rekisteröitynyt. Tein sen. Pikku hiljaa mulle alkoi tippua kavereilta ystäväpyyntöjä ja päätin sitten ottaa ne vastaan. Ja lopulta innostuin sitten aktiivisesti kalastelemaan vanhoja opiskelu-, työ- ja harrastuskavereita. Nyt "Fb-galleriassani" on jo melkein 70 nimeä, mikä on kieltämättä paljon enemmän kuin osasin aavistaa!
En vieläkään oo oikein varma, mihin Facebookia pitäis käyttää, siis pitkällä tähtäimellä. Oon vaihtanut kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa, joihin en oo ollu vuosiin yhteydessä, mikä on haukaa. Facebookissa ihmisten kommentit ja viestit ovat kuitenkin niin lyhyitä, ettei niiden perusteella oikein saa mitään fiilistä ihmisten elämäntilanteesta.
Viestintä on siis melko pinnallista ja tapahtuu lähinnä epämääräisten halaus-, vampyyri- ja ihmissusikuvien perustella. Mitenkähän niillä pitäis viestiä? En oo kertaakaan ees yrittänyt.
Kun Facebookin lu onne on väkisin aika "tilapäinen" ja nopea - ihmiset käyvät siellä kääntymässä illalla kotona ja työpäivän aikana - ja vastaavat pikapikaa ystäväpyyntöihin ja viesteihin, niin viestinnän taso pysyy väkisin aika heppoisena.
No, katsotaan nyt mitä tuo ihmiskunnan minäkuvaa mullistava verkosto oikein tuo vielä tullessaan!
tiistai 18. joulukuuta 2007
Jotain positiivistakin
En voi väittää olevani optimisti, mutta onhan tässä kaikessa paljon hyvääkin. Joululoma on kohta alkamassa ja saan olla vapaalla 1,5 viikkoa. Tästä suuren osan vietän OUlussa, mutta uudeksi vuodeksi palaan kyllä etelään kissankelloja laskemaan.
On tässä vuodessa ollut monia hyviäkin puolia. Sain syksyllä vakkarityöpaikan, mikä vielä hetkeä aiemmin vaikutti tosi epätodennäköiseltä. Oon tehnyt monia työvoittoja, onnistuneita juttuja, joista on tullut kehuja. Oon käynyt mielenkiintoisilla Teakin avoimen kursseilla.
Kesällä tein mahtavan reissun talkoolaiseksi Sodankylän elokuvajuhlille. Se kannatti ehottomasti ja aion mennä vastakin! Heti sen jälkeen olin Sloveniassa, joka kannatti, vaikka en ehtinytkään olla perillä kuin vajaan viikon. Ja lokakuussa pääsin ilmaiseksi juttukeikalle Kyprokselle! Ei paha!
Oon ollu päällisin puolin terve, ystäviä on useita eikä kukaan läheinen ole kuollut. Rahat on olleet välillä kortilla, mutta hengissä on pysytty eikä oo tullut luottotietomerkintöjä. Oon nähnyt monia hyviä näytelmiä ja elokuvia.
Pitäis varmasti opetella olemaan nöyrä ja tyytyväinen.
On tässä vuodessa ollut monia hyviäkin puolia. Sain syksyllä vakkarityöpaikan, mikä vielä hetkeä aiemmin vaikutti tosi epätodennäköiseltä. Oon tehnyt monia työvoittoja, onnistuneita juttuja, joista on tullut kehuja. Oon käynyt mielenkiintoisilla Teakin avoimen kursseilla.
Kesällä tein mahtavan reissun talkoolaiseksi Sodankylän elokuvajuhlille. Se kannatti ehottomasti ja aion mennä vastakin! Heti sen jälkeen olin Sloveniassa, joka kannatti, vaikka en ehtinytkään olla perillä kuin vajaan viikon. Ja lokakuussa pääsin ilmaiseksi juttukeikalle Kyprokselle! Ei paha!
Oon ollu päällisin puolin terve, ystäviä on useita eikä kukaan läheinen ole kuollut. Rahat on olleet välillä kortilla, mutta hengissä on pysytty eikä oo tullut luottotietomerkintöjä. Oon nähnyt monia hyviä näytelmiä ja elokuvia.
Pitäis varmasti opetella olemaan nöyrä ja tyytyväinen.
Joululaulut vanhentuneina uusiksi
Blaah... Onpa taas petetty olo! Toinen peräkkäinen lumeton joulu ja vielä pohjoista myöten! Etelärannikolla on kyllä tottunut väistelemään vesilätäköitä, mutta että Oulussakin on reilusti plussaa ja lunta vain täplinä! Se on muuten epäreilua!
Vanhat, taantuneet joululaulut pitäis sanoittaa uusiksi. Ajatellaanpa vaikka Kulkuset-biisiä. "Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee." Mitkä valkohiutaleet? Onko jossain räjähtänyt saippuatehdas? Ehdotus: "Talven vesipisarat ne naamaan tipahtelee."
Tai vielä pahempaa: "Kun maas' on hanki ja järvet jäässä." Maassa hanki? Järvet jäässä? Hehheh! Tuo oli tosi hauska! Jäille ei varmasti uskalla mennä muualla kuin Pohjois-Lapissa.
Sen sijaan riimit "Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan" ja "No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle" ovat verrattoman ajankohtaisia. Viime yönä mitattiin Pohjois-Lapissa +7,4 astetta. Toivottavasti muistivat ottaa pilkkihaalarit mukaan!
Vanhat, taantuneet joululaulut pitäis sanoittaa uusiksi. Ajatellaanpa vaikka Kulkuset-biisiä. "Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee." Mitkä valkohiutaleet? Onko jossain räjähtänyt saippuatehdas? Ehdotus: "Talven vesipisarat ne naamaan tipahtelee."
Tai vielä pahempaa: "Kun maas' on hanki ja järvet jäässä." Maassa hanki? Järvet jäässä? Hehheh! Tuo oli tosi hauska! Jäille ei varmasti uskalla mennä muualla kuin Pohjois-Lapissa.
Sen sijaan riimit "Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan" ja "No, onkos tullut kesä nyt talven keskelle" ovat verrattoman ajankohtaisia. Viime yönä mitattiin Pohjois-Lapissa +7,4 astetta. Toivottavasti muistivat ottaa pilkkihaalarit mukaan!
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
Lompakko täynnä ja mieli keveänä
Nyt sitä saa, nyt sitä saa, kassinsa täyteen kaikkea makeaa!
Viime viikkojen suosituimpia otsikoita on lehissä ollut se, kuinka lujaa Suomella nyt menee. Saadaan kaikkien aikojen kovimmat veronpalautukset, joulumyynti rikkoo taas ennätyksiä, me ostetaan sumeilematta muskeliautoja, divaanisohvia, talviasuttavia mökkejä ja koko perheelle kaikkea muuta pikku kivaa.
Samalla sivulauseessa varoitetaan, että muistakaas, että kohta se lama taas iskee. No, ei varmaan iske, ekonomistit vastaavat. Nyt menee niiiin lujaa, että ei paljon taantumat kohdalle iske!
On surkuhupaisaa lukea näitä kerskakulutusjuttuja. Toisille tulee rahaa palkkoina, optio- ja rahastotuloina eikä tiedä, meniskö tänä vuonna Malediiveille vai Mauritiukselle vai shoppailemaan New Yorkiin pariksi päiväksi ennen pakollista uutta vuotta Pariisissa.
Toisaalta osalla väestä menee huonommin kuin koskaan. Jos ei ole koulutusta, on tullut irtisanotuksi viidenkympin jälkeen, viina maistuu eikä naapurista löydy kovin sosiaalista ainesta, niin takuulla ei löydä itseään Stockmannin kuvaston fotoista.
Eikä opiskelijoilla, yksinhuoltajilla, pienipalkkaisissa ammatissa olevilla ja velka- ja asuntoloukussa olevilla keskituloisillakaan ole mässäilyyn varaa.
MInulle tulee veronpalautuksia 34 euroa ja marraskuun palkasta lähti vinha pino laskuja, joten sori vaan, Kaupan keskusliitto: en ehkä täytä isänmaallista velvollisuuttani ja muuta kulutuskäyttäytymistäni yhtä holtittomaksi kuin pirtupäissä poikkelehtiva pikku possu kulkuaan!
Viime viikkojen suosituimpia otsikoita on lehissä ollut se, kuinka lujaa Suomella nyt menee. Saadaan kaikkien aikojen kovimmat veronpalautukset, joulumyynti rikkoo taas ennätyksiä, me ostetaan sumeilematta muskeliautoja, divaanisohvia, talviasuttavia mökkejä ja koko perheelle kaikkea muuta pikku kivaa.
Samalla sivulauseessa varoitetaan, että muistakaas, että kohta se lama taas iskee. No, ei varmaan iske, ekonomistit vastaavat. Nyt menee niiiin lujaa, että ei paljon taantumat kohdalle iske!
On surkuhupaisaa lukea näitä kerskakulutusjuttuja. Toisille tulee rahaa palkkoina, optio- ja rahastotuloina eikä tiedä, meniskö tänä vuonna Malediiveille vai Mauritiukselle vai shoppailemaan New Yorkiin pariksi päiväksi ennen pakollista uutta vuotta Pariisissa.
Toisaalta osalla väestä menee huonommin kuin koskaan. Jos ei ole koulutusta, on tullut irtisanotuksi viidenkympin jälkeen, viina maistuu eikä naapurista löydy kovin sosiaalista ainesta, niin takuulla ei löydä itseään Stockmannin kuvaston fotoista.
Eikä opiskelijoilla, yksinhuoltajilla, pienipalkkaisissa ammatissa olevilla ja velka- ja asuntoloukussa olevilla keskituloisillakaan ole mässäilyyn varaa.
MInulle tulee veronpalautuksia 34 euroa ja marraskuun palkasta lähti vinha pino laskuja, joten sori vaan, Kaupan keskusliitto: en ehkä täytä isänmaallista velvollisuuttani ja muuta kulutuskäyttäytymistäni yhtä holtittomaksi kuin pirtupäissä poikkelehtiva pikku possu kulkuaan!
Persepolis - huumorilla Iranista
Jos jotain viime aikaista leffauutuutta voi suositella niin sanottuna hyvän tuulen leffana, niin Persepolis on sellainen! Iranissa syntyneen Marjane Satrapin omaelämäkerrallisiin sarjakuviin perustuva animaatio on lämmöllä ja tyylillä tehty.
Tarina lähtee 70-luvun lopulta, jolloin Iranissa elättiin vauraudessa ja elämä oli melko tasaista, vaikka shaahi hallitsi. Irakin sodan alkaessa elämä alkoi muuttua painajaiseksi ja nuori Marjane lähetetään opiskelemaan Wieniin ranskalaiseen kouluun, josta lähtien hänen elämäänsä, teini-iän rakastumisia ja sekstailuja ynnä muuta elämää seurataan.
Jo Persepolis-kirjoissa oli se hyvä puoli, että niissä puhuttiin vakavista asioista kuten sodasta, vainosta ja uskonnollisesta painostuksesta suoraan mutta huumorin keinoin. Elämä jatkui ja vaikeuksista selvittiin, kun pidettiin yhtä. Ja hätä keksi keinot.
Sama sävy jatkuu animaatiossakin, joka on onneksi tehty mustavalkoisena niin kuin sarjakuvatkin. Muutamia tosi räiskyviä oivalluksia nähdään, joissa sarjakuvan ideaa on pistetty vielä paremmaksi animaation keinoilla. Erittäin hupaisia kohtauksia on mm. Marjanen yhtäkkinen teini-iän kasvu ("Yhtäkkiä kasvoin 12 senttiä, leukani venyi, valtava perseeni piti minua pystyssä...") ja mustan pörssin kauppiaiden seuraaminen Teheranin kaduilla.
Persepolis on tehty ranskalaisella tyylitajulla! Kannattaa katsoa! Tämä elokuva ei masenna!
Tarina lähtee 70-luvun lopulta, jolloin Iranissa elättiin vauraudessa ja elämä oli melko tasaista, vaikka shaahi hallitsi. Irakin sodan alkaessa elämä alkoi muuttua painajaiseksi ja nuori Marjane lähetetään opiskelemaan Wieniin ranskalaiseen kouluun, josta lähtien hänen elämäänsä, teini-iän rakastumisia ja sekstailuja ynnä muuta elämää seurataan.
Jo Persepolis-kirjoissa oli se hyvä puoli, että niissä puhuttiin vakavista asioista kuten sodasta, vainosta ja uskonnollisesta painostuksesta suoraan mutta huumorin keinoin. Elämä jatkui ja vaikeuksista selvittiin, kun pidettiin yhtä. Ja hätä keksi keinot.
Sama sävy jatkuu animaatiossakin, joka on onneksi tehty mustavalkoisena niin kuin sarjakuvatkin. Muutamia tosi räiskyviä oivalluksia nähdään, joissa sarjakuvan ideaa on pistetty vielä paremmaksi animaation keinoilla. Erittäin hupaisia kohtauksia on mm. Marjanen yhtäkkinen teini-iän kasvu ("Yhtäkkiä kasvoin 12 senttiä, leukani venyi, valtava perseeni piti minua pystyssä...") ja mustan pörssin kauppiaiden seuraaminen Teheranin kaduilla.
Persepolis on tehty ranskalaisella tyylitajulla! Kannattaa katsoa! Tämä elokuva ei masenna!
Tasa-arvoa aamuliikenteessä
Kiiruhdan aina töihin samaa reittiä: ensin Hertsikan metroasemalle, siitä 58:lla tai 59:llä Pasilan asemalle ja sieltä M-junalla Pohjois-Haagaan.
Kun odottelen kylmässä tai sateessa bussia Hertsikassa, huomaan aina saman ilmiön: iso perheauto kurvaa pysäkin viereen, tiputtaa vaimon pysäkille ja perheen mies kiitää Opelilla tai Volvolla Itäväylälle.
Jos perheessä siis on yksi auto, TIETYSTI se on mies, joka sitä käyttää. Eihän itseään kunnioittava äijä toki missään julkisissa kyki! Mielummin sitä ollaan puoli tuntia motarin tukkeena kuin kyhjötetään hikisenä toppatakissa Metroa lukien jossain paikallislinjalla!
Metrot ovat sikäli tasa-arvoisempia vempeleitä, että niissä matkustaa koko yhteiskunnan kirjo sekakäyttäjistä johtajiin (joiden moraali tosin saattaa olla vielä alempi kuin tabujen ja ruiskeiden kanssa naimisissa olevien).
Tietysti kaikkein tasa-arvoisinta ja kannattavinta olisi, jos sekä mies että vaimo kulkisivat julkisilla, mutta monissa perheessä voitaisiin miettiä, onko se aina se meijän Mara joka sen Toyotan saa, vai voisiko Ritukin joskus saada lähdön päivälleen kumijalan kyydissä.
Kun odottelen kylmässä tai sateessa bussia Hertsikassa, huomaan aina saman ilmiön: iso perheauto kurvaa pysäkin viereen, tiputtaa vaimon pysäkille ja perheen mies kiitää Opelilla tai Volvolla Itäväylälle.
Jos perheessä siis on yksi auto, TIETYSTI se on mies, joka sitä käyttää. Eihän itseään kunnioittava äijä toki missään julkisissa kyki! Mielummin sitä ollaan puoli tuntia motarin tukkeena kuin kyhjötetään hikisenä toppatakissa Metroa lukien jossain paikallislinjalla!
Metrot ovat sikäli tasa-arvoisempia vempeleitä, että niissä matkustaa koko yhteiskunnan kirjo sekakäyttäjistä johtajiin (joiden moraali tosin saattaa olla vielä alempi kuin tabujen ja ruiskeiden kanssa naimisissa olevien).
Tietysti kaikkein tasa-arvoisinta ja kannattavinta olisi, jos sekä mies että vaimo kulkisivat julkisilla, mutta monissa perheessä voitaisiin miettiä, onko se aina se meijän Mara joka sen Toyotan saa, vai voisiko Ritukin joskus saada lähdön päivälleen kumijalan kyydissä.
tiistai 27. marraskuuta 2007
Eipä kannata Katsoa katsoa
Huomasin joku päivä, että entinen tv-lehti-entinen juorulehti Katso yrittää jälleen uudistaa itseään. Katso teki lyhyen ristiretken hömpän pariin ja yritti kilpailla Seiskaa vastaan julkaisemalla hömppää jopa kahdesti viikossa, mutta palasi ruotuun.
Nyt juorut on poistettu Katsosta, mutta kun vilkaisin lehteä, se oli ehkä vieläkin mitäänsanomattomampi kuin juoruversiona. Stoorit Martina Aitolehden tisseistä ja Matti Nykäsen delirium tremensiksistä olivat pois, mutta mitään uutta ei ollut tilalla. Uusista telkkariohjelmista oli lyhyitä puffeja ja jokunen pikapikaa rustattu julkkishaastattelu oli tilalla. Sitten oli kymmeniä sivuja tv-ohjelmatietoja.
Kuka tuollaista lehteä haluaa lukea! Jos tekee tv-lehteä, se olisi tehtävä kunnolla, kuten entinen Katso 80-luvulla tai jotain samansuuntaista kuin TV-maailma. Mielummin ostaisin nyt Seiskan, sillä se tekee ylpeästi omaa roskasankojournalismiaan eikä ole jotain epämääräistä siltä väliltä.
Nyt juorut on poistettu Katsosta, mutta kun vilkaisin lehteä, se oli ehkä vieläkin mitäänsanomattomampi kuin juoruversiona. Stoorit Martina Aitolehden tisseistä ja Matti Nykäsen delirium tremensiksistä olivat pois, mutta mitään uutta ei ollut tilalla. Uusista telkkariohjelmista oli lyhyitä puffeja ja jokunen pikapikaa rustattu julkkishaastattelu oli tilalla. Sitten oli kymmeniä sivuja tv-ohjelmatietoja.
Kuka tuollaista lehteä haluaa lukea! Jos tekee tv-lehteä, se olisi tehtävä kunnolla, kuten entinen Katso 80-luvulla tai jotain samansuuntaista kuin TV-maailma. Mielummin ostaisin nyt Seiskan, sillä se tekee ylpeästi omaa roskasankojournalismiaan eikä ole jotain epämääräistä siltä väliltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)