Puolivirallinen sloganini on, että roskaruokaa pitää syödä vähintään kerran viikossa ja hömppääkin pitää imeä itseensä sopivassa määrin, ettei täysin kyynisty.
Jokailtainen Big Brother -kooste sopii tähän hömpän nälkään tosi hyvin. Yleensä hömppäputki alkaa jo klo 20 Frendeillä mutta jos jakso on 3-4 kertaan nähty, siirryn suoraan Simpsoneihin, joka on nähtävä aina, kun olen kotona.
Mikä Big Brotherissa sitten kiinnostaa? Asukkaat ovat tylsiä, vähän päälle parikymppisiä ulkonäkönsä ja ajatustensa puolesta toistensa kopioita, jotka eivät ota isompia riskejä edes kännissä. Kaikkein villeimmät tyypit uskaltautuvat puhumaan seksikokemustensa määrästä tai panokumppanien määrästä, ja kun kaunis Heli tunnusti olevansa bi, poikien sukat pyörivät jalassa. Voi sitä kiiman määrää!
Ehkä syynä (lähes) jokailtaiseen BB-annokseen on aivojen nollaus. Kun ohjelma pyörii taustalla, tietää, ettei taivas ole vielä pudonnut, elämä jatkuu. Aivot käyvät helposti työpäivän jälkeen kuumana, joten illalla täytyy armahtaa aivosolujaan ja valella niitä tuolla flegmaattisella, melko ennalta-arvattavalla soopalla.
perjantai 28. syyskuuta 2007
Tuotesijoittelun uutuuksia
Uusi kohuttu ja osin kehuttukin, joka tapauksessa hemmetin paljon ilmaista tekstimainontaa saanut Ganes-elokuva on tullut teattereihin. En ole käynyt vielä katsomassa sitä, mutta
jo ennakkomainonnasta on huomannut, miten paljon Ganesissa on panostettu tuotesijoitteluun.
No, eihän tuotesijoittelussa nykyään mitään uutta ole, ja joskus se voi toimiakin, tosin usein se on päälleliimattua ja kiusallista.
Eräässä tv-mainoksessa Albert Järvinen tekstaa keikkapaikan seinään tekstin Hurriggganes, kolmella g:llä. Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin miksi, vaikka sponsori oli DNA. Juu, juu, 3G:tähän siinä "puolihuolimattomasti" kehutaan. Operaattori mainostaa itseään myös sanoin Sitä Cissekin ostaisi. Hehheh.
En ole nähnyt rainaa vielä, mutta työkaverini kertoi, että bändikaverukset laukaisevat kaljakuppilassa: "Vielä on aika hiljaista, mutta kyllä se tästä lähtee."
Ja Koff kiittää.
jo ennakkomainonnasta on huomannut, miten paljon Ganesissa on panostettu tuotesijoitteluun.
No, eihän tuotesijoittelussa nykyään mitään uutta ole, ja joskus se voi toimiakin, tosin usein se on päälleliimattua ja kiusallista.
Eräässä tv-mainoksessa Albert Järvinen tekstaa keikkapaikan seinään tekstin Hurriggganes, kolmella g:llä. Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin miksi, vaikka sponsori oli DNA. Juu, juu, 3G:tähän siinä "puolihuolimattomasti" kehutaan. Operaattori mainostaa itseään myös sanoin Sitä Cissekin ostaisi. Hehheh.
En ole nähnyt rainaa vielä, mutta työkaverini kertoi, että bändikaverukset laukaisevat kaljakuppilassa: "Vielä on aika hiljaista, mutta kyllä se tästä lähtee."
Ja Koff kiittää.
torstai 27. syyskuuta 2007
Yllätysvauva on iloinen asia
"Jani ja Mari saavat yllätysvauvan", "Yllätysvauva entiselle laulajalle", "Vauva yllätti ex-missin".
Yllätysvauva on yhtä mielenkiintoinen uudissana kuin salarakas tai kohumissi. Yhtäkkiä naiset ovat alkaneet kuorossa hämmästellä, miten mä nyt yhtäkkiä paksuna olen! Ei äiti ikinä kertonut, että siitä voi tulla raskaaksi!
Tietysti nämä yllätysvauvan saajat haluavat sanoa, etteivät he ole suunnitelleet lapsentekoa mutta beibiä vain pukkaa. Mutta tietyissä biologisissa olosuhteissa niitä vauvoja vaan yleensä tulee! Ei tarvi kuin jättää pillerit kumi pois, niin johan lohkeaa. Miksei tätä tiedoteta misseille samalla, kun heille annetaan SM-liigan pelaajien puhelinnumeroita?
Tuoreen tutkimuksen mukaan teinien tietämys ehkäisystä on todella huonoa. Ei siis ihme, että yllätysvauvoja puskee joka synnytyssairaalasta.
Yllätysvauva on yhtä mielenkiintoinen uudissana kuin salarakas tai kohumissi. Yhtäkkiä naiset ovat alkaneet kuorossa hämmästellä, miten mä nyt yhtäkkiä paksuna olen! Ei äiti ikinä kertonut, että siitä voi tulla raskaaksi!
Tietysti nämä yllätysvauvan saajat haluavat sanoa, etteivät he ole suunnitelleet lapsentekoa mutta beibiä vain pukkaa. Mutta tietyissä biologisissa olosuhteissa niitä vauvoja vaan yleensä tulee! Ei tarvi kuin jättää pillerit kumi pois, niin johan lohkeaa. Miksei tätä tiedoteta misseille samalla, kun heille annetaan SM-liigan pelaajien puhelinnumeroita?
Tuoreen tutkimuksen mukaan teinien tietämys ehkäisystä on todella huonoa. Ei siis ihme, että yllätysvauvoja puskee joka synnytyssairaalasta.
tiistai 18. syyskuuta 2007
Tapaa gurusi
Välillä mainostajat tuntuvat täysin kadottaneen suhteellisuudentajunsa. Groove FM:llä on pyörinyt mainos eräästä yritysjohtajille tarkoitetusta tapahtumasta, josta kerrotaan, että "Paikalle tulevat maailman johtavat gurut, näkijät ja futuristit." "Ja päivitä oma tiekarttasi menestykseen" tai jotain on seuraava lause.
Huhhuh ja hehheh! Jos jossain kehutaan olevan guruja, näkijöitä ja futuristeja, oletaisin olevani menossa johonkin itämaisen uskonnon "herätysjuhlaan" tai halaillaan toisiamme niin pelastumme -tyyppiseen hihhulointitilaisuuteen. Mutta ei! Sarasvuolässytysten kuorruttamille yritysjohtajille tällainen hehkutus menee täydestä. Miten voisin jäädä pois, jos ihan gurut ovat paikalla!
Entä ketkä johtavista futuristeista ovat paikalla? (Vuonna 1944 kuollut) Filippo Tommaso Marinettiko? Entä keskustelevatko he kenties valon ja varjon suhteesta vai värien käytöstä?
Ja vielä tiekartta tulevaisuuteen! No, kun se ei Lähi-idässä onnistu, niin miksei sitten kovassa bisneksessä.
Huhhuh ja hehheh! Jos jossain kehutaan olevan guruja, näkijöitä ja futuristeja, oletaisin olevani menossa johonkin itämaisen uskonnon "herätysjuhlaan" tai halaillaan toisiamme niin pelastumme -tyyppiseen hihhulointitilaisuuteen. Mutta ei! Sarasvuolässytysten kuorruttamille yritysjohtajille tällainen hehkutus menee täydestä. Miten voisin jäädä pois, jos ihan gurut ovat paikalla!
Entä ketkä johtavista futuristeista ovat paikalla? (Vuonna 1944 kuollut) Filippo Tommaso Marinettiko? Entä keskustelevatko he kenties valon ja varjon suhteesta vai värien käytöstä?
Ja vielä tiekartta tulevaisuuteen! No, kun se ei Lähi-idässä onnistu, niin miksei sitten kovassa bisneksessä.
Uhkat ja haasteet
Moni varmasti näki joku päivä sitten Hesarissa tavallista osuvamman pilapiirroksen. Kaksi miestä istuu veneessä. Toinen katsoo huolestuneena mereen ja toteaa: "Amerikankampamaneetti! Se on melkoinen uhka." ´Toinen mies tuijottaa taivaalle ja sanoo: "Venäjän-Iljushin! Se on melkoinen haaste."
Siinäpä se. Nykyään ollaan sen verran varovaisia kaikessa, että haaste-sana alkaa olla jo viljelty puhki. Mietitäänpä: Venäjä on haaste, ilmastonmuutos on haaste, terrorismi onkin yhtäkkiä uhka. Terrorismi on sen verran abstrakti käsite, eikä se kohdistu mihinkään tiettyihin henkilöihin, joten siitä voi puhua uhkana.
Venäjä sen sijaan on heti rajan takana ja siitä puhuessa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Venäjä on siis haaste. Ilmastonmuutos on taas niin laaja aihe, että poliitikot eivät uskalla puhua siitä uhkana, koska muuten heiltä heti pyydettäisiin mielipiteitä, miten tätä uhkaa pitäis torjua. Ja sitähän poliitikot eivät halua.
Kun sanoo jotain haasteeksi, ei anna toimittajille aseita kysyä, miten tämä haaste pitäisi ratkaista.
Mitä vaikeammin määriteltävä aihe, sitä varmemmin se on haaste: rasismi, ihmisoikesongelmat ja työttömyyskin ovat haasteita.
Uhkia taas ovat jotkut tarkkaan määritellyt asiat tai ihmiset, kuten alkoholistit, rattijuopot ja sodat.
Siinäpä se. Nykyään ollaan sen verran varovaisia kaikessa, että haaste-sana alkaa olla jo viljelty puhki. Mietitäänpä: Venäjä on haaste, ilmastonmuutos on haaste, terrorismi onkin yhtäkkiä uhka. Terrorismi on sen verran abstrakti käsite, eikä se kohdistu mihinkään tiettyihin henkilöihin, joten siitä voi puhua uhkana.
Venäjä sen sijaan on heti rajan takana ja siitä puhuessa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Venäjä on siis haaste. Ilmastonmuutos on taas niin laaja aihe, että poliitikot eivät uskalla puhua siitä uhkana, koska muuten heiltä heti pyydettäisiin mielipiteitä, miten tätä uhkaa pitäis torjua. Ja sitähän poliitikot eivät halua.
Kun sanoo jotain haasteeksi, ei anna toimittajille aseita kysyä, miten tämä haaste pitäisi ratkaista.
Mitä vaikeammin määriteltävä aihe, sitä varmemmin se on haaste: rasismi, ihmisoikesongelmat ja työttömyyskin ovat haasteita.
Uhkia taas ovat jotkut tarkkaan määritellyt asiat tai ihmiset, kuten alkoholistit, rattijuopot ja sodat.
maanantai 17. syyskuuta 2007
Sitä huomaa vanhuutensa, kun...
...kaupunki on taas täynnä haalaripukuisia opiskelijoita! Syyskuun alkuviikkoina kaduilla on vaellellut just sen näköistä porukkaa, jollaisena sitä porukalla hölkkäiltiin Vaasan kaduilla joskus silloin, kun vuosituhannet vielä alkoivat ykkösellä.
Siinä on parikymppisille sinisilmäisille janikoille ja alekseille monet krapula-aamut luvassa, ennen kuin tajuavat, että lupaukset akateemisista unelmatyöpaikoista ovatkin huijausta.
Löysin viikko sitten pettämättömistä arkistoistani (komero täynnä muovipusseja, jonne on sullottu valokuvia ja negoja) monta fotoa esim. omista kastajaisistani (-96), yliopiston ensi päivistä vuodelta -99, vuosijuhlista 2000, tunnistamattomilta sitseiltä... Olihan ne mukavia päiviä mutten silti kaipaa niitä takaisin!
Siinä on parikymppisille sinisilmäisille janikoille ja alekseille monet krapula-aamut luvassa, ennen kuin tajuavat, että lupaukset akateemisista unelmatyöpaikoista ovatkin huijausta.
Löysin viikko sitten pettämättömistä arkistoistani (komero täynnä muovipusseja, jonne on sullottu valokuvia ja negoja) monta fotoa esim. omista kastajaisistani (-96), yliopiston ensi päivistä vuodelta -99, vuosijuhlista 2000, tunnistamattomilta sitseiltä... Olihan ne mukavia päiviä mutten silti kaipaa niitä takaisin!
Leffavuodessa vähän uutta
Tää alkava elokuvavuosi ei kotimaisten osalta vaikuta kovinkaan hehkeältä. Mitään uutta ei tosiaankaan ole auringon alla.
Katsotaanpa aiheita: jatkosota (Tali-Ihantala), kansalaissota (Raja 1918, Käsky), neuroottisten kaupunkilaisten lemmenseikkailuja (Sooloilua, Kolmisten), kepeitä romanttisia viihdepläjäksiä (Kahdeksan päivää ensi-iltaan). Siihen päälle pari lastenelokuvaa (Röllin sydän, Risto Räppääjä) tuovat pientä eloa tohon tarjontaan, mutta alustavasti tarjonta näyttää latteimmalta vuosikausiin.
Viime vuosina on voinut sentään luottaa siihen, että listalla on ollut esim. Kaurismäkeä, Ijästä, Pirjo Honkasaloa tms. Olli Saarelakin on välillä yllättänyt positiivisesti. Mutta nyt aiheet ovat kuin Nelosen ohjelmakartasta - ei suinkaan jotain ihan muuta vaan juuri sitä samaa vanhaa.
Mikä ihme siinä on, että kalliita jatkosotaleffoja pitää vuodesta toiseen tehdä! Pyrotekniikka, joukkokohtaukset, vaatetukset, aseistukset ynnä pitkät kuvausjaksot metsässä maksavat paljon. Kaikki kunnia Åke Lindmanille, mutta jo Etulinjan edessä todisti, että miehen olisi kannattanut lopettaa ohjaaminen jo 90-luvulla.
Kun katselee viime vuosien tarjontaa, niin enemmän on saanut pyöritellä päätään kuin ilahtua: Pahat pojat, Matti, Hymypoika, Alaston mies, Rock'n' roll never dies... Voi kammotus! Mitä hyvää noistakin keksisi!
En tarkoita, että kaikkien leffojen pitäisi olla vakavaa, kantaaottavaa kokeellista draamaa, mutta taiteellisia riskejä ei oteta tällä hetkellä kuin taideoppilaitosten lopputöissä ja lyhytelokuvissa.
Ja kevyistäkin aineksista koottu juttu voi toimia, siitä hyvänä todisteena Helmiä ja sikoja (2003).
Katsotaanpa aiheita: jatkosota (Tali-Ihantala), kansalaissota (Raja 1918, Käsky), neuroottisten kaupunkilaisten lemmenseikkailuja (Sooloilua, Kolmisten), kepeitä romanttisia viihdepläjäksiä (Kahdeksan päivää ensi-iltaan). Siihen päälle pari lastenelokuvaa (Röllin sydän, Risto Räppääjä) tuovat pientä eloa tohon tarjontaan, mutta alustavasti tarjonta näyttää latteimmalta vuosikausiin.
Viime vuosina on voinut sentään luottaa siihen, että listalla on ollut esim. Kaurismäkeä, Ijästä, Pirjo Honkasaloa tms. Olli Saarelakin on välillä yllättänyt positiivisesti. Mutta nyt aiheet ovat kuin Nelosen ohjelmakartasta - ei suinkaan jotain ihan muuta vaan juuri sitä samaa vanhaa.
Mikä ihme siinä on, että kalliita jatkosotaleffoja pitää vuodesta toiseen tehdä! Pyrotekniikka, joukkokohtaukset, vaatetukset, aseistukset ynnä pitkät kuvausjaksot metsässä maksavat paljon. Kaikki kunnia Åke Lindmanille, mutta jo Etulinjan edessä todisti, että miehen olisi kannattanut lopettaa ohjaaminen jo 90-luvulla.
Kun katselee viime vuosien tarjontaa, niin enemmän on saanut pyöritellä päätään kuin ilahtua: Pahat pojat, Matti, Hymypoika, Alaston mies, Rock'n' roll never dies... Voi kammotus! Mitä hyvää noistakin keksisi!
En tarkoita, että kaikkien leffojen pitäisi olla vakavaa, kantaaottavaa kokeellista draamaa, mutta taiteellisia riskejä ei oteta tällä hetkellä kuin taideoppilaitosten lopputöissä ja lyhytelokuvissa.
Ja kevyistäkin aineksista koottu juttu voi toimia, siitä hyvänä todisteena Helmiä ja sikoja (2003).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)